Kävin muutama viikko sitten katsomassa niin median kuin yleisönkin hehkuttamaa teatteriesitystä keskikokoisessa, arvostetussa helsinkiläisessä teatterissa. Kehuttu näytelmä onnistuikin viihdyttämään sekä minua että seuralaistani. Sen kieli oli rikasta ja värikästä, ohjaukselliset ja lavastukselliset ratkaisut oivaltavia ja näyttelijät mainioita.

Mitä jos paniikki iskee kesken esityksen ja pitäisi päästä poistumaan?

Esityksen saavutettavuus jäi kuitenkin mietityttämään minua. Tässä esityksessä oli valittu sijoittaa lava heti ovien jälkeen niin, että katsomoon päästäkseen piti kävellä lavan poikki. Sen jälkeen laskeuduttiin muutama porras alas, mistä päästiin nousevaan katsomoon. Ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriön kanssa elävänä ajatus siitä, että katsomoon täytyy astella lavan läpi tuntui epämukavalta. Mitä jos paniikki iskee kesken esityksen ja pitäisi päästä poistumaan? Tai jos tulisi vaikka vessahätä tai yskäkohtaus? Pitäisikö hypätä lavalle kesken esityksen päästäkseen ulos? Istuessani katsomossa odottamassa esityksen alkua odotin, että ns. hätäpoistumistiet kuulutettaisiin yleisölle ennen alkua – kyllähän poistumisia pakon edessä kaikenlaisista syistä tapahtuu. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Aloin miettiä: jos olisin tiennyt etukäteen, en varmasti edes olisi ostanut lippua.

Väliajalla aloin pohtia teatterin ja esityksen saavutettavuutta laajemmin. Miten tänne pääsisi vaikka pyörätuolin tai muun apuvälineen kanssa? Teatterin ulko-ovelle noustiin ensiksi muutama askel. Päästäkseen sitten itse teatterisalin oville, oli noustava ainakin toistakymmentä porrasta ja sitten kävellä lavan läpi katsomoon. Pyörätuolilla esitystä olisi tätä reittiä mahdotonta päästä katsomaan. Muidenkin apuvälineiden kanssa se olisi varmasti hankalaa.

”Ohjeistamme tekniikan takaovella sinua vastaan.”

Kävin esityksestä kotiin palattuani mielenkiinnosta katsomassa teatterin nettisivuilta millaisia saavutettavuustietoja sieltä löytyy. Pitkän aikaa sivuilla seikkailtuani löysin otsikon “Katsomo” alta seuraavat kolme lausetta: “Mikäli käytät pyörätuolia, tee lippuvarauksesi suoraan teatterista. Osassa esityksiä on mahdollisuus vain yhteen pyörätuolipaikkaan. Pyörätuolisisäänkäynti teatterisaliin on sisäpihan kautta.”

Rupesin tutkimaan muiden vastaavan kokoisten teatterien saavutettavuutta. Kaksi muuta tuottivat aiemman kaltaisen pettymyksen: “Toistaiseksi emme ole täysin esteetön teatteri. Tällä hetkellä ison puolen katsomoon ei valitettavasti pääse pyörätuolilla johtuen aulan portaista. Pyrimme parhaamme mukaan korjaamaan tilanteen mahdollisimman pian.” sekä “… näyttämöllä on kaksi pyörätuolipaikkaa. Varaus toivotaan tehtävän suoraan … lipunmyynnin kautta mahdollisten epäselvyyksien ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Mahdollinen avustaja 0 euroa. Pyörätuolihissi (max. 300 kg) on takaovella … Saapuessasi teatterille ilmoittaudu narikkaan, jolloin ohjeistamme tekniikan takaovella sinua vastaan.”

Entäpä esteettömyys muilta osin? Onko teattereilla esteettömiä wc-tiloja? Kuinka monta porrasta tilassa on, eli pystyisikö teatterisaliin saapumaan vaikkapa kainalosauvojen tai rollaattorin kanssa? Entä saavutettavuus laajempana ajatuksena; eriasteisten kuulo- tai näkövammojen kanssa elävät ihmiset? Lippujen hinnat ja kulttuuritarjonnan monipuolisuus? Millaisia aiheita lavalla käsitellään ja minkälaisia kehoja siellä näkyy?

Kun ryhtyy tarkastelemaan ympäristöään toisesta näkökulmasta, alkaa pikkuhiljaa havaita, miten monin tavoin ulossulkevia suuri osa tapahtumista ja tiloista on.

Itse olen monessa mielessä etuoikeutetussa asemassa. Minun ei juuri koskaan tarvitse miettiä pystynkö osallistumaan tapahtumiin tai onko minun mahdollista päästä johonkin tilaan. Saavutettavuutta pitää itsestäänselvyytenä ja sen ehdot jäävät helposti näkymättömiin. Kun kuitenkin ryhtyy tarkastelemaan ympäristöään toisesta näkökulmasta, alkaa pikkuhiljaa havaita miten monin tavoin ulossulkevia suuri osa tapahtumista ja tiloista on.

Saavutettavuudessa ei ole ainoastaan kyse fyysisistä tiloista ja niiden esteettömyydestä. Loukon toimintaan sidotussa Vilja Joensuun opinnäytteessä saavutettavuutta kuvaillaan seuraavasti: “Saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että palvelu on käytettävissä riippumatta henkilön ominaisuuksista kuten toimintarajoitteesta, vähemmistöön kuulumisesta tai vähävaraisuudesta – siis sitä, toteutuvatko osallisuuden mahdollisuudet kaikille yhdenvertaisesti. Taide- ja kulttuuripalveluiden saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin taide- ja kulttuuripalvelut ovat avoimia kaikille ja kuinka hyvin ne huomioivat yleisön moninaisuuden, ja kuinka hyvin taide- ja kulttuuritoimijat huomioivat saavutettavuuden eri osa-alueet.”

On kysymys laajemmista asenteista ja yhteiskunnan arvoista, kun saavutettavuudelle ei anneta enemmän painoarvoa.

Taloudelliset ja tilalliset tarpeet ja resurssit estävät varmasti osittain teatterien ja muiden kulttuuriin tarkoitettujen tilojen muuttamisen fyysisesti esteettömiksi. On kuitenkin kysymys laajemmista asenteista ja yhteiskunnan arvoista, kun saavutettavuudelle ei anneta enemmän painoarvoa ja kun sen oletetaan käsittävän vain yhden saavutettavuuden ulottuvuuden. Fyysisen esteettömyyden huomioiminen on vasta hyvä alku.

Saavutettavuus jaetaan käsitteen hahmottamiseksi neljään osa-alueeseen: fyysinen saavutettavuus, taloudellinen saavutettavuus, tiedollinen ja tiedottamisen saavutettavuus sekä sosiaalinen ja kulttuurinen saavutettavuus. Loukko pyrkii vastaamaan näistä jokaisen toteutumiseen. Siksi Loukon kaltaiset tilat ovat tärkeitä.

Jotta taiteeseen ja kulttuuriin käytettävät tilat olisivat fyysisesti saavutettavia ja esteettömiä.
Jottei vähävaraisuus olisi esteenä kulttuurin ja taiteen kokemiselle.
Jotta taiteen ja kulttuurin tekijöinä olisi myös vähemmistöryhmien- ja kulttuurien edustajia.
Jotta osallistumisen kynnys olisi mahdollisimman matala myös ihmisille, jotka kärsivät sosiaalisista esteistä.
Jotta ihan oikeasti kaikilla olisi mahdollisuus kokea ja toteuttaa kulttuuria ja taidetta.

 

Kolumnin lähteenä on käytetty Vilja Joensuun (2018) opinnäytetyötä “Hyvästi masentava maanantai. Saavutettavuuden osa-alueet matalan kynnyksen taide- ja kulttuuritoiminnassa.”

Post Author: Eeva Palmén

You may also like

Pulinat pois ja kansalaistoimintaan – näin yksi ihminen voi vaikuttaa

Vaalipäivä tuli ja meni. Täpärästi isoimmaksi puolueeksi yltänyt SDP aloittanee

Nautinnollisen aktivismin vaikeus

Sisältövaroitukset: seksi, seksuaalinen väkivalta, *nsesmi, transeksklusiivisuus, bioessentialismi, genitaalit, päihteet, porno