Teksti: Hanna Räty
Kuva: Jussi Jänis

DIY (do it yourself) määrittää pitkälti loukkolaisten asennetta ja toimintaa. Samoin punkrockbändi Adic Runsin, joka soittaa Loukon tukibileissä Lepakkomiehessä perjantaina 3.11. 

Alakulttuurikeskus Loukosta on tarkoitus luoda turvallinen tila, jossa ihmisistä ei tehdä oletuksia eikä ketään tungeta kapeisiin lokeroihin niiden perusteella. Silti olen itsekin tottuneesti heti ensimmäisenä tivaamassa, mihin musiikkigenreen Acid Runs itsensä sijoittaa.

”Meillä ei ole ollut tapana tehdä kappaleita etukäteen ”genreytettynä”, mutta kai me jotain punkrockia soitetaan. Tyyli ja laatu vaihtelee, enemmän laatu. Siksi ’kun tekee itse, saa sellaisen kuin tulee’-sanonta pätee meihin”, miettii bändin laulaja Bjönde eli Jussi Himberg. ”Paskaahan kaikki biisit omasta mielestä aina kuitenkin on.”

Himberg sanoo ymmärtävänsä tarpeen jaotella bändejä eri musiikkityyleihin esimerkiksi promootiomielessä, mutta ulkomusiikillisten ominaisuuksien perusteella lokerointi taas tuntuu vaikeammalta.

”Tästä tulikin mieleeni lokerointiin liittyvä tapaus keikalta, jossa soitin rumpuja orkan ainoana miesjäsenenä. Yleisöstä kuuluu viimeisen kappaleen jälkeen humalainen, innostunut huuto: ’Ei uskois, et ne on kaikki muijia!'”

Tiloja kusipäille?

”Luokittelu- ja oletusvapaa tila kuulostaa toisaalta utopistiselta ja toisaalta taas joltain, mitä pitäisi olla kaikkialla sivistyneen yhteiskunnan piirissä. Se taas on valitettavan suhteellinen käsite”, Himberg miettii.

”Pointtihan on siinä, että tietää minne mennä halutessaan välttää itseen kohdistuvia mahdollisia ennakkoluuloja tai oletuksia. Varsinkin nuorille ihmisille tällaiset paikat ovat tärkeitä – ei vain siksi, että välttyisi kiusaamiselta vaan myös siksi, ettei henkilö itse kehity kiusaajaksi herkässä iässä. Ei mulla kyllä sitäkään vastaan mitään ole, että on tiloja esimerkiksi vain tytöille, homomiehille tai vain kusipäille.”

Varsinkin nuorille ihmisille tällaiset paikat ovat tärkeitä – ei vain siksi, että välttyisi kiusaamiselta, vaan myös siksi, ettei henkilö itse kehity kiusaajaksi herkässä iässä.

Himbergin mielestä turvallisia tiloja siis tarvitaan, ja mitä enemmän niitä on, sen parempi. Hän ei tavallisesti itse koe oloaan fyysisesti turvattomaksi juuri missään, mutta kuvailee mahdollisen väkivallan länsäoloa kyllästyttäväksi. Myös kollektiivinen seksuaalisen väkivallan hyssyttely vituttaa Himbergiä ja on jopa johtanut hänen kohdallaan sosiaalisen kanssakäymisen kaventumiseen.

Siksi Acid Runsille tuntuu luontevalta tukea Loukon toteutumista: ”Koemme aiheen tärkeäksi, ja se koskettaa kaikkia. Perjantain keikka tulee toivottavasti olemaan iloinen jälleennäkeminen. En ole nähnyt bändin jäseniä pariin kuukauteen, eikä treenejäkään ehditä soittaa ennen keikkaa. Toivottavasti saadaan yleisöä paikalle, etteivät jää lokeroihinsa kytemään!”


Loukko@Lepis 3.11.: Acid Runs, Kansanmurha, Tuntematon Tie & The Matricides.
Liput 6-10 €

Post Author: Loukko

You may also like

Pihalla-elokuvassa kaikki on vähän pihalla – katsojakin

Pihalla | Draamakomedia | ohjaus Nils-Erik Ekblom | ensi-ilta 30.11.2018

Oikeaoppisen uhmakkuuden oppikirja

TLDR: Aktivistien henkilökertomukset ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestölle omistettu luku ovat kirjan

Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi on sininen kirja mielen sairaudesta

Sanna-Mari Paakki, taiteilijanimeltään Vanamo Karhupuro, on kirjoittanut esikoisteoksenaan pienen sinisen