Helsinkiläinen Kuudes Silmä on soittanut synkkiä säveliään 2010-luvun alusta saakka ja lunastanut paikkansa suomalaisen punkin ja postpunkin leikkauspisteessä. Pari kokopitkää ja monta pikkulevyä julkaissut yhtye on soittanut ahkerasti ja kiertänyt maailmaa Amerikan Yhdysvaltoja myöten. Loukon kysymyksiin Kuudes Silmä vastaili luonnollisesti tien päältä. Kitaristi-Jeren, basisti-Matin ja kosketinsoittaja-Sirkun lisäksi matkassa oli rumpali-Makea tuuraava rumpali-Waldemar.

 

Mitä Kuudennelle Silmälle kuuluu?

Waldemar: Aivan alright! Tää on kadun saundi!

Julkaisitte toisen pitkäsoittonne viime syksynä ja olette sen jälkeen soittaneet ahkerasti keikkoja ympäri Suomen, aina Rovaniemellä asti. Mitä seuraavaksi? Onko tiedossa keikkoja myös ulkomailla?

Jere: Joo oli kyllä erittäin jees julkkarirundi ja oli mukavaa soitella hyvässä seurassa muun muassa Rue Morguen ja 1981:n kanssa. Meillä oli melkein puolen vuoden keikkatauko ennen levynjulkaisua niin ehkä siitäkin johtuen riitti keikoilla tavallista enemmän yleisöä. Kaikkien ”peruskaupunkien” lisäksi käytiin vähän eksoottisemmissakin mestoissa kuten Mikkelissä ja Pieksämäellä mitkä oli todella positiivisia yllätyksiä yleisömäärien suhteen! Pelko-pitkäsoitto muodostui sen luokan ikuisuusprojektiksi, että yritetään tossa syssymmällä aloittaa uuden LP:n äänitykset ettei levytystauko venähdä taas neljän vuoden mittaiseksi. Syksyllä olisi tarkoitus myös käydä pitkästä aikaa Keski-Euroopassa rokkailemassa kun rundataan jenkkiläisen Weathered Statuesin kanssa. Svart Records julkaisee niiden debyytti-LP:n näillä näppäimillä ja musahan on kunnon kolkkoa postpunk-menoa. Kannattaa tutustua!

Sirkku: Musa-Masan studiolla hiotaan uutta timanttia. Ei kai siinä sen ihmeempää. Tällä hetkellä kun tässä vastailen ollaan itseasiassa just menossa neljän keikan mittaiselle minirundille. Tampere ja Turku on paikat ja näiden ”peruskaupunkien” lisäksi soitetaan kans Porissa ja Raumalla. Kesällä muutama keikka ja sitten studioon kuten Jere tossa edellä mainitsee.

Jere: En oo ikinä käynyt Raumalla niin tää on kyllä aivan helvetin upea homma!

 

Tällä toisella levyllä rummuissa on vielä alkuperäinen rumpali Alisa, mutta nykyään hänen tilalleen rumpupallille on vaihtunut myös monesta muusta helsinkiläisyhtyeestä tuttu Make. Miten tämä on vaikuttanut bändiin? Toisinaan keikoilla on nähty myös Rue Morguesta tuttu rumpali Waldemar. Miksi rumpupenkkinne on niin tuulinen paikka?

Jere: Kanttorin jakkarahan on tässä bändissä ollut vieläkin tuulisempi! Joo, mutta Alisalla alkoi ehkä kiinnostus rumpalointihommiin vähän hiipua ja kiinnostus koneiden kanssa kikkailuun tuli tilalle niin otettiin sitten Make tilalle. Uusi rumpali on tuonut toivottua tiukkuutta varsinkin keikoille ja samalla on tullut takaisin se jossain vaiheessa ainakin itseltä kateissa ollut into tähän bändiin. Uusia biisejä syntyy ja soittelu on mukavaa. Makellahan on tosiaan aika paljon kiireitä muiden bändien kanssa niin ollaan onneksi saatu Waldemar Rukareista lainaan niille keikoille minne se ei pääse. Esimerkiksi Loukkofesteillä meillä on taas Walderama rummuissa kun Maci 69 seikkailee Hard Actionin kanssa jossain Saksassa. Ei voi valittaa kun on ton tason kannuttajia käytettävissä!

Sirkku: Joo, mä oon jo kolmas kanttori! Mut tosiaan, Maken kanssa on hommat lähteny hyvin käyntiin. Ihanaa, että meillä on tuuraava Waldemar. Huippua tämmönen tilanne!

 

Joskus on tullut noottia ettei goottia voi vetää camoshortsit jalassa…

Goottibändeillä ulkonäkö on perinteisesti ollut iso osa koko juttua. Miten te näette tämän? Musiikki vai ulkonäkö edellä, vaiko käsi kädessä?

Sirkku: Musiikki edellä ehdottomasti. Mun mielestä toi on vähän konservatiivista ajattelua, että pitäis näyttää joltakin tietyltä. Jokainen voi näyttää miltä haluaa.

Jere: Itsellä ei oo tainnut pukeutumistyyli muuttua juurikaan sitten ylä-asteen, että kai me musa edellä mennään? Musa-Masalta tuli tosin joskus noottia ettei goottia voi vetää camoshortsit jalassa nii oon vähän antanu periks sen suhteen.

 

Bändissänne on useampi yksityisyrittäjä. Sirkulla on parturi-kampaamo Sirpa ja Jerellä Teen Wolf Records -levykauppa jotka toimivat nykyään samassa osoitteessa. Millaista on oman yrityksen pyörittäminen Suomessa vuonna 2018? Moni puritaani-punkkari voisi väittää yrittäjyyden olevan kapitalismin kannattamista, mutta liekö palkkarenkinä oleminen sen katu-uskottavampaa. Mitä ajattelette tästä, ja miksi olette valinneet yrittäjyyden? Pystyttekö toimimaan eettisesti hankkiessanne elannon?

Jere: Yrittäjäksi päädyin täysin sattuman kautta. Combat Rock Shop sulki ovensa pari vuotta sitten ja ajatus Helsingistä ilman punk-levykauppaa oli niin raastava, että sen kummemmin asiaa miettimättä olin jo ottamassa lainaa ja perustamassa yritystä. Olin ollut Combatilla hommissa pariinkin otteeseen, ensin työharjoittelussa ja myöhemmin palkkatuella eli oli jonkun verran näkemystä siitä mihin on ryhtymässä ja Koskisen Jani jeesaili paljon alussa. Onhan levykaupan pyörittäminen tänä päivänä elannon saannin kannalta ihan järjetöntä hommaa, että siinä mielessä en oikein voi samaistua tuohon vanhaan yrittäjä/palkkarenki –malliin.

Joskus vähän tiukempina kuukausina käy mielessä, että about saman verran jäisi kuussa käteen jos istuisi sormet ristissä himassa työttömänä, mutta näen tän homman muutenkin enemmän jonkinlaisena kulttuurinedistämisprojektina kuin minään ”bisneksenä”. Tietenkin jos keskittäisin sen kaiken energian mitä mulla menee bändihommiin ja muuhun yleiseen sekoiluun esimerkiksi kaupan kehittämiseen niin ehkä tää tuottaisi jotain voittoakin. Mulla on ollut jonkin verran harjoittelijoita tässä kaupalla eli siinä mielessä oon kunnon vanhanajan riistäjä kun duunarit täällä painaa orjapalkalla, heh. Mutta kun meininki on aktiivimallin kautta muuttunut ihan helvetin sekavaksi niin ei levykaupassa hengailu, kahvin juonti ja punkin kuuntelu kuulosta yhtään hassummalta tavalta viettää päivää. Samalla tavallahan mäkin alalle päädyin.

Näen levykaupan pyörittämisen enemmän jonkinlaisena kulttuurinedistämisprojektina kuin minään ”bisneksenä”.

 

Sirkku: Yrityksen pyörittäminen on erittäin haasteellista vuonna 2018. Kai me Jeren kanssa jonkun määritelmän mukaan kapitalisteja ollaan, mutta toi termi kuulostaa meidän kohdalla ihan naurettavalta. Molemmat eletään kädestä suuhun ja koitetaan pitää hinnat niin matalalla kun mahdollista. Ei levykaupan pyörittäminen oo mun mielestä riistoa vaan myös kanava jakaa musiikkia ja saada pienempien bändien äänitteitä sellaisten ihmisten tietoisuuteen, jotka ei muuten välttämättä löytäis niitä. Hiuksiin liittyvät palvelut on monille toki ns. luksusta, mutta koitan pitää palvelut sen hintaisena, että itsekin pystyisin maksamaan niistä vaikka mun tulot ei oo kummoiset. Teen myös paljon vapaaehtoistyötä eli leikkaan hiuksia hyväntekeväisyytenä niin mikä ois eettisempää ku tämmönen toiminta. Niin ja tohon eettisyyteen lisätäkseni mulla on kaikki käytetyt aineet vegaanisia ja opiskelen tällä hetkellä ekokampaajaksi niin sillä laidallakin on asiat kunnossa.

Kai me Jeren kanssa jonkun määritelmän mukaan kapitalisteja ollaan, mutta toi termi kuulostaa meidän kohdalla ihan naurettavalta.

 

Suomalainen kulttimaineen omaava synkkisbändi Musta Paraati on tehnyt paluun ja valmistelee uutta levyä. Millaisin fiiliksin suhtaudutte tämänkaltaisiin vanhojen bändien uusintakierroksiin? Odotatteko uutta Musta Paraati -levyä innolla vai kauhulla? Vai kiinnostaako koko asia?

Jere: Valitettavan usein nuo vanhojen klassikkobändien uudelleenlämmitelyt ovat tuottaneet korkeintaan keskinkertaisia levytyksiä. Haluaisin esimerkiksi kovasti digata Nolla Nolla Nollan uudesta musasta, mutta itselle se ei vain ole oikein lähtenyt. Surullisen kuuluisat Tampere SS:t ja muut vastaavat pelleporukat sit tietenkin erikseen. Oon kyllä erittäin kiitollinen siitä, että oon vuosien saatossa saanut nähdä livenä ties kuinka monta uudelleenkasattua klassikkobändiä ja vielä erittäin kovassa iskussa! Ehkä parhaimpana The Mob joka tajusi jättää uuden materiaalin julkaisun yhteen singleen, heh. Dingo oli vuosi sitten myös ihan vitun hyvä kun käytiin tsiigaa Porissa!!! Mustan Paraatin näin livenä Ylpön kanssa kerran ja se oli itseasiassa aivan positiivinen kokemus. Uutta levyä odotan mielenkiinnolla, varsinkin nyt kun itse Jykke Kuusysi on keulilla ölisemässä! Aissit best!

Sirkku: Joo, Ylppö oli ärsyttävän ok livenä! Mut ne uudet biisit ei niinkään… ootan mielenkiinnolla kans uutta levyä. Jaan Jeren kanssa tän 69eye:n fiilistelyn!

 

Mitä odotatte LoukkoFestiltä?

Jere: Helvetin hyvältä näyttää kattaus eli tulee varmasti upeat festit. Romanssin keikkaa luonnollisesti odotan staga ojossa!!!

Sirkku: Ootan sellasta meininkiä mitä ylipäätään haluisin enemmän mun punkiin eli ei perseilyä! Mun mielestä pitäis olla perusasioita, että esimerkiksi seksismiä, homofobiaa tai rasismia ei hyväksyttäis. Loukko edustaa hyvin kaikkea sitä moninaisuutta mitä tulevaisuuteeni toivon!

 

Kuudes Silmä esiintyy LoukkoFesteillä la 19.5.2108. Yhtyeeseen musiikkia voi kuunnella täältä: Kuudes Silmä

Teksti: Aleksi Nurminen

Kuva: Teme Toivainen

Post Author: Loukko

You may also like

Kohti monimuotoisempaa musaskeneä – Treenisrockissa tänään mm. Maustetytöt ja Karkki & the Car Keys

Girls Rock! Finland järjestää tytöille ja sukupuoleltaan moninaisille nuorille suunnattuja

”Sullahan on tissit, miten sä voit tehdä dragia?”

Selma Nyholm eli Lady Bat Baby on yksi Loukon ja

Matalan kynnyksen kahvila Happy Mondays haluaa tehdä maanantaipäivistä vähemmän ankeita

Maanantaikahvila on Loukon ja Oranssin yhteinen projekti. Sen tarkoituksena on