Sisältövaroitukset: seksi, seksuaalinen väkivalta, *nsesmi, transeksklusiivisuus, bioessentialismi, genitaalit, päihteet, porno

Adrienne mariee brown on kirjoittanut kolmannen kirjansa, joka yllättäen hyppäsi pari viikkoa sitten New York Timesin bestseller-listalle sijalle 6. Tämä ei ole mikään pieni saavutus, kun huomioi kirjan keskittyvän erityisesti mustien ja rodullistettujen naisten nautintoon.

Pleasure Activism on kokoelma adrienne mariee brownin omia tekstejä, hänen tekemiään haastatteluja, sekä muiden kirjoittajien kirjoituksia teosta varten. Nautinnollisen aktivismin mahdollisuuden tuominen esiin on tarpeellista aikana, jolloin ilmastoahdistus ja yleinen poliittinen toivottomuus ovat vallitseva mielentila. Myöskin aktivistimarttyyrin myytin murentaminen on tärkeää. Hyvänkään aatteen eteen ei tule uhrata omaa terveyttä ja hyvinvointia. Kirjan sanoma on, että hyvän olon tunteminen on yksi tapa saada kontrolli ja valta takaisin omaan elämään.

Seksiä, huumeita ja raskaita aiheita

Pleasure Activism ammentaa mustien feministien perintöä. Brownin oma suosikki Octavia Butler mainitaan usein, mutta myös esimerkiksi Audre Lordea lainataan moneen otteeseen. Vaikka kirja on pääosin mustien naisten tekemä, kertoo brown johdannossa, että muutkin voivat saada tästä irti ja samaistua moniin asioihin. Valkoiselle kirja toimii mielestäni parhaiten hyvänä mahdollisuutena tarkastella, oppia ja lukea, antaa muiden kertoa.

Aatteen eteen ei tule uhrata omaa terveyttä tai hyvinvointia, vaan hyvän olon tunteminen on yksi tapa saada kontrolli ja valta takaisin omaan elämään.

Kirjan takakansi on hämäävä. Käsiteltävien asioiden joukon sanotaan olevan laaja, mikä pitää paikkansa. Kuitenkin seksi vie kirjasta valtaosan sivumääristä, ja sen määrä käy raskaaksi. Nautinto ei ole yhtä kuin seksi, eikä kaikille seksi ole edes nautinnollista tai mahdollista. Tämä myös sulkee ulos aseksuaalisuuden kirjoon kuuluvia henkilöitä, jotka kokevat muutenkin ulkopuolisuutta niin valtakulttuurissa kuin queer-piireissä.

Seksiä käsiteltäessä tulee myös yhtäkkiä eteen teksti, jonka ilman ennakkovaroitusta huomaa käsittelevän hyvin tarkasti erään kirjoittajan kokemaa vuosia jatkunutta insesmiä ja seksuaalista väkivaltaa. Tällaista on vaikea arvostaa. Kirjoitus oli herkkä, intiimi ja taidolla kirjoitettu, mutta lukijalle on annettava aikaa ja tilaa varautua niin raskaan asian käsittelyyn jos ylipäätänsä haluaa aiheeseen koskea lainkaan. Huumeita käsittelevät tekstit on onneksi jaoteltu kokonaan omaan osioonsa, ja sen yli voi näin halutessaan hypätä kokonaan, jos se on traumoja herättävä aihe. Aihepiirin käsittely muuten on tärkeää, sillä päihteitä ihmiset tulevat kuitenkin aina käyttämään. Kirjassa paneudutaan eniten haittojen minimointiin, mutta kannabiksen, sienien ja ekstaasin ylistäminen eivät siltikään resonoi minuun lukijana. Ne enemmänkin ahdistavat.

Pussy power ei ole nykyaikaa

Seksiä käsittelevät osiot ovat pääosin hyödyllisiä, joskin hieman itseään toistavia. On tärkeää tunnistaa omat nautintonsa ja purkaa yhteiskunnan ja sortavien rakenteiden luomat vääristymät omaan seksuaalisuuteen. Vapaaehtoiselle selibaatille annetaan oma lukunsa, mikä toi tasapainoa. Myös pornon, jopa feministisen, kriittinen tarkastelu oli yllättävän virkistävää. Tätä ei uskalleta usein sanoa ääneen seksimyönteisissä piireissä, mutta on tärkeä tiedostaa pornon mahdolliset haitat ja punnita sen hyötyjä. Porno voi parhaimmillaan olla silmiäavaavaa ja tuoda uusia ulottuvuuksia elämään, mutta yhtä lailla se voi olla myös mielikuvitusta typistävää ja pahimmillaan alistavia valtarakenteita toisintavaa.

Tätä ei uskalleta usein sanoa ääneen seksimyönteisissä piireissä, mutta on tärkeä tiedostaa pornon mahdolliset haitat ja punnita sen hyötyjä.

Seksiä käsittelevissä osioissa tulee myös vastaan vaginakeskeisyys, joka jatkuu pitkin kirjaa. Adrienne mariee brown on moneen otteeseen inklusiivinen ja mahduttaa mukaan transihmisiä, mutta hän – kuten monet muutkin – sortuu kuitenkin usein ajatukseen, että vagina on yhtä kuin naiseus. Jos ei naiseutta, niin jotain penistä parempaa kuitenkin. Kaikilla naisilla ei ole vaginaa, ja ihmisillä ei ole mitään velvollisuutta kokea ylpeyttä vaginastaan. Monelle se voi olla mahdotonta esimerkiksi kehodysforian takia.

Pussy power” ja muut vastaavat mantrat eivät ole järin transystävällisiä. Tämä ei toisaalta yllätä, koska kirjassa vilahtelee välillä sana ”womyn”, jota käyttävät transeksklusiiviset radikaalifeministit.

Ajankohtaista, mutta keskeneräistä

Kirjan rakenne olisi kaivannut parantamista. Vaikka tekstit on jaoteltu eri aihealueisiin, ne tuntuvat välillä olevan toisistaan irrallisia. Tämä selittyy osin sillä, että jotkin adrienne mariee brownin kirjoituksista on julkaistu jo aiemmin hänen omassa blogissaan tai Bitchmediassa. Ne ovat itsenäisiä tekstejä, vaikka jakavatkin saman aiheen. Tämä yhdistettynä lukuisiin muihin yksilöllisiin kirjoittajiin ja tekstilajien vaihteluun toi olon, että kirjan yhdistäminen kasaan kokonaisuudeksi on osittain lukijan tehtävä.

Jos en olisi lukenut kirjaa arvostelua varten, olisin hyppinyt joidenkin osioiden yli. Pleasure Activism sisältää paljon hyvää ja ajankohtaista, mutta myös sellaista mikä ei vain ole minua varten. Se herätti ajattelemaan uusia asioita ja avasi odottamattomia näkökulmia, mutta toi myös esiin ahdistusta, vaivaantuneisuutta ja muita asioita, joita ei suoriltaan liitä nautintoon.

2,5/5

 

Pleasure Activism
adrienne mariee brown
AKPress helmikuu 2019

Post Author: Viivi Riuta

You may also like

Pulinat pois ja kansalaistoimintaan – näin yksi ihminen voi vaikuttaa

Vaalipäivä tuli ja meni. Täpärästi isoimmaksi puolueeksi yltänyt SDP aloittanee

”Työstäkieltäytyminen” on kirosana kaikille – mutta tuleeko tähän muutos?

Uupumista aiheuttavat ja alipalkatut työt, aktiivimalli sekä sosiaaliturvajärjestelmän mangrovetiheikkö hajottavat

Kasper Kivistö haluaa suurennuslasin alle

Feminismin vastustajat ovat pitkään purnanneet siitä, etteivät feministit aja lainkaan