Loukko on saanut alunperin ajatuksensa suuttumuksesta suomalaiseen byrokratiaan.

Kun vammaiselle henkilölle ei jonkinlaisesta yrityksestä huolimatta löydy työtä, hänet halutaan ”siivota” eläkkeelle työttömyystilastoja rumentamasta. Tämä tarkoittaa, että ihminen tipautetaan myös työllistämispalveluiden ulkopuolelle, sillä häneen uhratut työtunnit menevät ilkeästi sanottuna hukkaan. Eikä sillä, TE-palveluissa on varmasti rajalliset resurssit siinä missä muuallakin. Ei voi kuitenkaan olla kenenkään etu, että työikäinen, -kykyinen ja -haluinen ihminen jätetään pahimmassa tapauksessa passivoitumaan kotiinsa. Kun 28-vuotiaalle cp-vammaiselle siis veljelleni ehdotettiin eläkepäätöstä, päätin työllistää hänet tarvittaessa itse.

Isämme on näyttelijä, joten teatteri on aina ollut vahvasti osa elämäämme. Menin itse töihin Kouvolan Teatterin narikkaan jo 15-vuotiaana, ja myös veljeni on aina haaveillut ammatista alalla. Jos teatterikouluihin pääseminen on vaikeaa niin sanotusti fyysisesti terveille, ei ammattilaisuraa vaikkapa näyttelijänä ole koskaan pidetty veljelleni edes relevanttina mahdollisuutena. Usein tuntuukin, että jos vammaisia ihmisiä palkataankin, ovat työtehtävät yksinkertaisia ja mekaanisia. Joillekin sellainen totta kai sopii, kuten ihmisille ylipäätään sopii erilaiset työtehtävät, eikä itseään toistavassa työssä ole mitään pahaa tai vähäteltävää.

Tuntuu kuitenkin väärältä, ettei vammaisella henkilöllä olisi edes oikeutta tavoitella unelma-ammattiaan.

Loukon kantavana ideana on paitsi tehdä tila laadukkaalle ja monipuoliselle vaihtoehtokulttuurille, myös luoda uusia työpaikkoja taiteen ja viihteen aloille. Loukossa työtehtävät räätälöidään jokaisen osaamisen, haasteiden ja ennen kaikkea kiinnostusten mukaan. Uskomme, että moni on kykenevä ja halukas ottamaan vastuuta, jos siihen on tilaisuus ja jos kokee tekevänsä itselleen merkityksellistä työtä. Samalla periaatteella haluamme osallistaa myös nuoria toimintaamme ja kehottaa kaikkia järjestämään Loukossa itseä kiinnostavaa toimintaa.

Usein tuntuu, ettei suorituskeskeisessä kulttuurissamme ole juuri tilaa meille, jotka emme ole tietyillä mittareilla tarpeeksi tuottavia eli hyödyllisiä. Silti jokaiselle on tärkeää saada tuntea itsensä tarpeelliseksi ja toivotuksi.

 

Teksti: Hanna Räty
Kuva: Kaisa Sojakka

Post Author: Loukko

You may also like

Kohti monimuotoisempaa musaskeneä – Treenisrockissa tänään mm. Maustetytöt ja Karkki & the Car Keys

Girls Rock! Finland järjestää tytöille ja sukupuoleltaan moninaisille nuorille suunnattuja

”Sullahan on tissit, miten sä voit tehdä dragia?”

Selma Nyholm eli Lady Bat Baby on yksi Loukon ja

Matalan kynnyksen kahvila Happy Mondays haluaa tehdä maanantaipäivistä vähemmän ankeita

Maanantaikahvila on Loukon ja Oranssin yhteinen projekti. Sen tarkoituksena on