Uupumista aiheuttavat ja alipalkatut työt, aktiivimalli sekä sosiaaliturvajärjestelmän mangrovetiheikkö hajottavat niin ihmisiä kuin maapalloa. Työstäkieltäytyjän käsikirja tarjoaa vastausehdotuksia aikamme polttaviin kysymyksiin.

Työstäkieltäytyjäliitto teki huomiota herättävän tempauksen viime vuonna. Joukko ihmisiä marssi TE-toimistoon konsultteina antamaan vinkkejä työn välttelyyn. Asiaa luultiin vitsiksi. Pari kuukautta myöhemmin tuli ensimmäinen pieni omakustannekirja Vinkkejä työstäkieltäytyjille. Nyt Into-kustantamo on julkaissut tämän teoksen. Jotakin on tapahtumassa, ja tämä on selkeästi vasta alkua.

Onko meidät saatu uskomaan, että palkkatyö on aikuisten pakollinen päiväkoti, jota ilman jäisimme heitteille kuin avuttomat lapset?

Työstäkieltäytyjien kollektiivi ilmestyi puskista. Tämä ei tarkoita, etteikö sille olisi jo aiemminkin ollut tarvetta, vaan että näin kehdataan viimein tehdä. ”Työstäkieltäytyminen” on kirosana kaikille.

Sekä oikeisto että vasemmisto ajavat palkkatyön säilyttämisen puolesta, joskin täysin eri syistä. Oikeisto haluaa mahdollisimman halpaa työvoimaa kasvattaakseen pääomaansa, kun taas vasemmisto haluaa varmistaa palkatun työn aseman yhteiskunnassa samalla taistellen pöydältä tippuneista leivänmuruista.

Entä jos kumpikin on väärässä? Onko palkkatyö todella tarpeellista vai itsessään tehoton ja alistava järjestelmä? Onko meidät saatu uskomaan, että palkkatyö on aikuisten pakollinen päiväkoti, jota ilman jäisimme heitteille kuin avuttomat lapset?

Väärin ymmärretty työstäkieltäytyminen

Työstäkieltäytyjän käsikirja avaa sekä työstäkieltäytymisen että palkkatyön lyhyttä historiaa ja nykyhetkeä. Mikä tärkeintä, se avaa itse itseään. Yleisesti ymmärretään väärin, että työstäkieltäytyminen tarkoittaa täydellistä tekemättömyyttä ja totaalista joutilaisuutta. Kyse ei ole siitä, sillä esimerkiksi hoiva-, kasvatus-, tunne- ja kotitöitä on mahdotonta olla tekemättä ja automatisoida täysin. Ne ovat näkymättömiä ja tunnustamattomia töitä, joita ilman kapitalismi ei pysyisi kasassa, mutta joista ei makseta niiden ansaitsemaa korvausta.

Turhasta työstä kieltäytyminen on yksi tärkeimmistä ympäristöteoista.

Yhtenä ratkaisuna kirjassa annetaan koneet. Robotit voivat hoitaa hyvin paljon ihmisten tekemiä asioita. Se jättää meille aikaa olla keskenämme, opiskella, tehdä taidetta, tieteillä ja pitää huolta toisistamme. Osa Työstäkieltäytyjäliiton laatimaan kyselyyn vastanneista jopa haluaisi tehdä samaa työtä kuin mitä tekee tällä hetkellä palkallisesti, mutta hitaammin ja laadukkaammin.

 

Työstä ei siis haluta kieltäytyä kokonaan, mutta merkityksettömistä ja arvokasta ihmisaikaa vievästä kyllä. Turhasta työstä kieltäytyminen on vieläpä yksi tärkeimmistä ympäristöteoista, mikä on tässä ajassa erityisen tärkeää. Turhasta työstä koituvat turhat tuotteet eivät auta ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, kun niitä vielä ostetaan helpottamaan työssäkäynnin aiheuttamaa tuskaa.

Yhteiskuntalakko muutoksen välineenä

Kirja sisältää hyviä konkreettisia neuvoja siitä, miten työpaikalla voi olla osa palkkatyön vastaista rintamaa. Yleislakon sijaan yhteiskuntalakko tuodaan esille tärkeänä työkaluna yhteiskunnallisessa muutoksessa. Yhteiskuntalakko on käsitteenä erityisen tärkeä, sillä siihen voivat osallistua kaikki ne, jotka jäävät virallisen palkkatyön ulkopuolelle, mutta silti tuottavat kapitalistiselle yhteiskunnalle tahtomattaan lisäarvoa. Eri työalojen lakkojen lisäksi palkkatyön ulkopuolella olevat ottavat kaupungin haltuunsa; pysyvät paikallaan, seisauttavat kulutuksen ja työvoiman liikkeen kaupunkitilassa. Tällöin tuodaan samalla esille ne yhteiskunnalle elintärkeät työt, jotka pidetään piilossa ja joita tehdään ilman korvausta.

Käsikirjassa annetaan myös tärkeitä esimerkkejä vaatimuksista, joita meidän tulee ajaa, jotta uusi yhteiskunta tulisi todeksi. Perustulo, maksuton joukkoliikenne ja raju vuokrahintojen lasku ovat asioita, jotka mahdollistaisivat lisääntyvän itsenäisyyden ja palkkatyön kukistamisen. Nämä myös antaisivat resursseja esimerkiksi kotona oleville vanhemmille tai omaishoitajille ihmisarvoiseen elämään.

Työstäkieltäytyminen merkitsee elämälle sitä, mitä runous merkitsee kielelle. Se paljastaa, että elämässä on mahdollisuuksia, joita ei ole osattu kuvitella. Se näyttää, että elämä on ainutkertainen ja siinä voitaisiin tehdä mitä tahansa.”

Utopiaunelmoinnin tärkeys

Kirja on kirjoitettu kollektiivisesti, mikä on ilahduttavaa. Haastateltavia lukuun ottamatta lukija ei tiedä, kuka puhuu tai kuka kirjoittaa mitäkin. Tämän tärkeys tuodaan esiin kirjan johdannossa. Ei ole olemassa yhtä samaa mieltä olevaa tahoa ja yksilöä, joka sanelee liikkeen asioita.

Kirjan päättää vielä kollektiivinen novelli työstä vapaasta ja automatisoidusta tekoälytulevaisuudesta, mikä kruunaa turhan nykyajan yksilöllisyyden korostamisen hapokkuudellaan. Se on tärkeä, sadan vuoden päässä siintävä utopiaunelma, missä maalaillaan uhkarohkeasti taivaallisia näkymiä piittaamatta nykyhetken realiteeteista. Novelli muistuttaa siitä, miten tärkeää on luoda tulevaisuudenkuvia, joissa on toivoa ja joita kohti voi pyrkiä. Vaikka vain osa voisi oikeasti tapahtua tai sitten ei mikään, on unelmointi asioita eteenpäin vievä voima, joka luo uutta ja mahdollistaa muutoksen. Tällöin ei jäädä reaktiiviseen rooliin vastustamaan kaikkea, mikä on pielessä. Asiat voidaan tehdä toisin, joten luodaan vaihtoehtoja – olivat ne miten villejä tahansa.

Genrerajoja rikkova tietoteos hyväilee sielua

Erityismaininnan ansaitsee kirjan kielellinen rikkaus ja ilmeikkäät sanaleikit. Haastatteluiden, esseiden, artikkelien ja novellien vaihtelu saavat Työstäkieltäytyjän käsikirjan rikkomaan genrerajoja raikkaalla tavalla. Onko tämä tietokirja, jossa käytetään taidetta tehokeinona, vai taideteos, joka on läpeensä täynnä tietoa? Ajatus kutkuttaa ja hyväilee sielua.

Työstäkieltäytyjän käsikirja on tärkeä avaus toiminnalle, jossa annetaan aidosti uusia vaihtoehtoja nykyiselle ihmisiä ja luontoa riistävälle mallille. Se herättää toivoa, antaa vertaistukea ja tunteen siitä, että viimeinkin nämä asiat sanotaan ääneen. Suosittelen kaikille antikapitalisteille ja ilmastoahdistuneille, sillä tämä on harvinaista herkkua, josta tulee nauttia juuri nyt!

Työstäkieltäytyjä joutuu luovimaan ja selviytymään veren värisellä merellä, vailla maata jalkojensa alla, ja siksi hänen on oltava viekas ja kekseliäs, monineuvo, monikeino, monihahmo. Työstäkieltäytyminen on elämän neuvojen, keinojen ja hahmojen rikastamista, matkustamista hapuillen aina uuden yhteiskunnan äärelle asti. Siksi siitä tulevat runottaret kertomaan, kun vanhan yhteiskunnan linnoitukset viimein on viekkaudella hävitetty”.

5/5

Työstäkieltäytyjän käsikirja

Kirjoittajat: Anna Kankila, Eetu Viren, Harry Salmenniemi, Heidi Meriläinen, Joel Kilpi, Johannes Ekholm, Klaus Lumi Maunuksela, Lasse Poser, Mia Haglund ja Pontus Purokuru.

Into Kustannus maaliskuu 2019

Post Author: Viivi Riuta

One Reply to “”Työstäkieltäytyminen” on kirosana kaikille – mutta tuleeko tähän muutos?”

Comments are closed.

You may also like

Pulinat pois ja kansalaistoimintaan – näin yksi ihminen voi vaikuttaa

Vaalipäivä tuli ja meni. Täpärästi isoimmaksi puolueeksi yltänyt SDP aloittanee

Nautinnollisen aktivismin vaikeus

Sisältövaroitukset: seksi, seksuaalinen väkivalta, *nsesmi, transeksklusiivisuus, bioessentialismi, genitaalit, päihteet, porno

Kasper Kivistö haluaa suurennuslasin alle

Feminismin vastustajat ovat pitkään purnanneet siitä, etteivät feministit aja lainkaan