Täytin viime kuussa kolmekymmentä vuotta. Yhdessä yössä hyppäsin useamman nuorisopalvelun piiristä aikuisten puolelle. En ole kuitenkaan kokenut kriisiä ikääni liittyen. Minusta tuntuu juuri sen ikäiseltä kuin mitä olenkin.

Koska iso osa kavereistani on kanssani samaa ikäluokkaa, on vuosikymmenenvaihdos ollut usein yhteisenä puheenaiheena. Eräässä ryhmächatissa, johon kuulun, käytiin iloisen hämmästelevää keskustelua siitä, kuinka voi olla mahdollista, että olemme jo niin aikuisia, että osalla porukan kaveruksista on lapsia ja että useampi on naimisissa – juurihan me vasta olimme lukiossa.

Jälleen kerran olin tilanteessa, jossa aikuisuus ja elämänkaari hahmotetaan parisuhdekeskeisesti ja naimisiin ”pääseminen” nähdään virstanpylväänä.

Vaikka keskustelu lausuttiin kepeässä hengessä ja kuvasi kyllä kaveriporukkamme aktuaalista tilannetta, tunsin itseni ulkopuoliseksi. Jälleen kerran olin tilanteessa, jossa aikuisuus ja elämänkaari hahmotetaan parisuhdekeskeisesti ja naimisiin ”pääseminen” nähdään virstanpylväänä.

Ystäväporukkani on ihana ja he kyllä ymmärtävät, että eri ihmiset tekevät elämissään erilaisia valintoja. Naimisiin menemistä ei koskaan kuvailtaisi porukassamme sanalla ”saavutus”. Kyse ei kuitenkaan ole tästä yksittäisestä kaveriporukasta tai yksittäisestä tilanteesta, eikä avioitumisen ja aikuisuuden määritelmän toisiinsa kietoutumisen ongelmallisuus ole mielipidekysymys.

Avioitumisen ja aikuisuuden määritelmän toisiinsa kietoutumisen ongelmallisuus ei ole mielipidekysymys.

Minulla on hyvin ristiriitainen suhde avioitumiseen. En toivo läheisilleni mitään muuta kuin hyvää ja olen sydänjuuriani myöten onnellinen, jos ihmiset ympärilläni kokevat elämässään rakkautta; jos he saavat jakaa elämäänsä heille rakkaiden ihmisten kanssa. Koska sitähän avioliitto monelle symboloi – toiseen ihmiseen sitoutumista ja rakkautta. Itken aina valtoimenaan häissä, sillä koen kanssaihmisteni tunteet vahvasti ja muiden ihmisten onnen edessä olen vain märkä rätti. Häissä tosin harvoin juhlitaan mitä tahansa rakkauden muotoa, sillä jalustalle on nostettu nimenomaan romanttinen rakkaus. Tarkemmin sanottuna vielä kahdenvälinen romanttinen rakkaus.

Ei ole sattumaa, että erityisesti tietyn iän ylittäneet naisoletetut henkilöt pitävät vasemmassa nimettömässään sormusta esimerkiksi korkeammissa virkatehtävissä, vaikka eivät kihloissa olisikaan.

Symbolisen arvonsa lisäksi avioliitolla on myös juridinen arvonsa. Se on lainvoimainen järjestely, joka suo avioparille esimerkiksi taloudellista etua muihin ihmissuhdetyyppeihin nähden. Avioliitto instituutiona asettaa aviopariskunnan yhteiskunnan perusyksiköksi ja linkittyy lain tasolla niin sosiaaliturvaan, verotukseen kuin perimykseenkin. Avioliiton symbolista ja sosiaalista merkittävyyttä ei myöskään tule aliarvioida. Ei ole mitenkään sattumaa, että erityisesti tietyn iän ylittäneet naisoletetut henkilöt valitsevat pitää vasemmassa nimettömässään sormusta esimerkiksi korkeammissa virkatehtävissä, vaikka eivät kihloissa olisikaan.

Olen aika varma, että minä en tule koskaan menemään naimisiin. En ainakaan romanttisen kumppanin kanssa. Se on minulle periaatekysymys.

En halua tukea instituutiota, joka asettaa yhden – romanttiseksi oletetun – kumppanin muunlaatuisten ihmissuhteiden edelle tehden parisuhteesta virallisesti ensisijaisen ihmissuhteen. Vaikka kaikki naimisissa olevat pariskunnat eivät tekojen tasolla priorisoikaan aviopuolisojaan ohi elämänsä muiden ihmisten, ei se kumoa avioliiton lainvoimaisuutta. Uskallan väittää, että harva häistä haaveileva edes pohtii avioliittoinstituution yhteiskunnallista merkitystä tai parisuhdekeskeisesti rakennetun elämäntavan nauttimia sosiaalisia etuuksia. Heidän ei tarvitse, sillä heidän elämänsä solahtavat niin mukavasti normin mukaiseen muottiin.

Vaikka jokainen naimisiin menevä pari vahvistaa avioliittoinstituutiota, eivät kaikki ihmiset mene naimisiin samoista syistä tai yhtä vapaaehtoisesti.

Toisaalta, minun on verrattain helppoa sanoutua irti avioliittoinstituutiosta, sillä tämän hetken perhesuhteeni eivät pakota minua punnitsemaan avioliiton merkitystä omakohtaisesti esimerkiksi perheenyhdistämisen näkökulmasta. Minun ei tarvitse pelata yhteiskunnan asettamilla – ihmissuhteita hierarkisoivilla – säännöillä vain, jotta saisin olla rakkaitteni kanssa samassa maassa. Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista valinnanvaraa. On siis hyvä muistaa, että vaikka jokainen naimisiin menevä pari vahvistaa avioliittoinstituutiota, eivät kaikki ihmiset mene naimisiin samoista syistä tai yhtä vapaaehtoisesti.

Varmaa on, että isäni ei kävelyttäisi minua uuteen sukuun, morsian ei suutelisi aviopuolisoaan ja juhlapuheet eivät noudattaisi kulunutta romanttisen narratiivin kaavaa.

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että menisin naimisiin parhaan ystäväni kanssa. En pelkästä kapinahengestä, vaan käytännönsyistä: jotta yhteinen talous ja mahdollinen lasten kasvattaminen järjestyisi helpommin. Avioituminen ratkaisisi paljon erityisesti tilanteessa, jossa lapsemme eivät polveutuisi meistä molemmista – jos kummastakaan – geneettisesti. On hauskaa pohtia, miten vihkiseremonia ja koko hääjuhlan perinteinen kulku joutuisi ravistelun kohteeksi, jos avioituvan pariskunnan tilalla olisikin toisensa virallisesti perheekseen valitsevat kaverukset. Varmaa on, että isäni ei kävelyttäisi minua uuteen sukuun, morsian ei suutelisi aviopuolisoaan ja juhlapuheet eivät noudattaisi kulunutta romanttisen narratiivin kaavaa. En kuitenkaan haluaisi perustaa perhettäni kahden aikuisen ihmisen yksiköksi – en edes vain paperilla.

Toivon, että saan elää rakkaitten ihmisteni ympäröimänä; että saan ottaa vastuuta minulle tärkeiden lasten kasvattamisesta ja että saan tukeutua läheisiini niin, että voin luottaa vastavuoroiseen tukeen sekä emotionaalisella että materiaalisella tasolla. Tämä olisi huomattavasti yksinkertaisempaa, jos yhteiskuntamme rakenteet lähtökohtaisesti tukisivat parisuhdetta ja verisukulaisuutta laajempien läheissuhteiden verkostoja.

En ole lainkaan varma, onko avioliittoinstituutiota mahdollista muuttaa sisältäpäin tai olenko minä tarpeeksi vahva tietämään kokemani rakkauden aidoksi ilman ulkopuolelta tulevaa tunnustamista, mutta tämän dilemman joutunen ratkaisemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Post Author: Mariia Koistinen

You may also like

Maailmanlopun surutyö kirjomalla näkyviin

Käsityöt, ja varsinkin ristipistot, ovat ehkä yllättävästikin kasvaneet suosituksi itseilmaisun

Ilmastoystävällistä, turvallisempaa queer-sarjakuvaa

Uusi Queerwebcomic.com-kustantamo haluaa tuoda queer-sarjakuvia näkyvämmin esiin – ja tehdä

Nykyinen translaki on Suomen häpeä

Pakkosterilisaatio tuntuu rumalta sanalta kaukaisesta menneisyydestä. Ihmisoikeuksiin uskova sivistysvaltio tuskin

Aikataulu ja ohjelma

LOUKKO RY

Loukko ry:n tarkoituksena on edistää esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä sekä lisätä tietoisuutta esteellisyydestä sanan laajassa merkityksessä. Yhdistys tuottaa esteetöntä ja turvallisemman tilan periaatteita noudattavaa kulttuuri- ja taidetoimintaa sekä pyrkii tulevaisuudessa työllistämään marginalisoitujen ryhmien edustajia.

Ostopakoton kahvilamme on auki ti-to klo 12-18

Osoitteemme on Castréninkatu 7, 00530 Helsinki