Feminismin vastustajat ovat pitkään purnanneet siitä, etteivät feministit aja lainkaan miesten asioita. Kasper Kivistö ja Miehet ry ovat esimerkki siitä, ettei väite pidä ollenkaan paikkaansa.

Sisältövaroitukset: Transviha ja transmiesten kokema syrjintä. Mainintoja, mutta ei tarkempia kuvailuja i/semurhasta, syrjäytymisestä sekä seksuaalisen ja fyysisen väkivallan uhasta naiseutettuna.

 

Miehet ry perustettiin viime vuoden miestenpäivänä. Se on intersektionaaliseen feminismiin perustuva miesjärjestö, joka toimii yhteistyössä muiden tasa-arvotoimijoiden kanssa. ”On olemassa miesspesifejä ongelmia, kuten nuorten miesten syrjäytyminen, itsemurhatilastot ja yliedustuneisuus väkivaltatilastoissa”, luettelee järjestön hallitukseen kuuluva Kasper Kivistö. ”Näihin pitää oikeasti puuttua. Jos niistä puhuu vain sellaiset ryhmät, jotka tekee sitä muiden ryhmien kustannuksella ja joiden taustalla on esimerkiksi rasismi, se ei vie asioita eteenpäin.”

Kun Kivistö oli vielä kaapissa transsukupuolisuudestaan, hän vältti itsekin tekemästä mitään feminiiniä: ”Se oli sitä haurasta mieheyttä, että jos mä tykkään ruoanlaitosta, niin mä oon vähemmän mies.”

Kun Kivistö kuitenkin lopetti lihansyönnin, kokkaamista oli pakko harjoitella. Silloin hän huomasi paitsi tykkäävänsä ruoanlaitosta myös ettei se vähennä hänen miehuuttaan. Se oli käännekohta, jonka jälkeen Kivistö uskalsi lähteä sukupuolenkorjausprosessiin. ”Femiinin puoleni hyväksyminen ja jopa sen haltuun ottaminen sai mulle lopulta miehisemmän olon. Mä uskon, että näillä estrogeenipelkääjämöyhöttäjillä olisi paljon parempi olla, jos he hyväksyisivät useita eri puolia itestään.”

Mieheys ei ole kilpailua

Miehet ry sai paljon positiivista palautetta ja kiitosta kaikilta sukupuolilta heti perustamisensa jälkeen. Vastaan tuli kuitenkin myös masinoitua öyhötystä. Valittajat olivat miehiä.

”Se alkoi siitä, että ette kuitenkaan aja tätä ja tätä asiaa. Vastattiin, että me nimenomaan ajetaan! Esimerkiksi isän heikko asema huoltajuuskiistoissa on ongelma, josta pitää keskustella. Nopeasti kommentit alkoivatkin tyrehtyä sellaiseksi, että ’ollaan oltu ruoka-aikaan kotona’ ja siihen, että kuvissa näkee meidän estrogeenitasojen olevan korkealla. Ihan sama, vaikka olisi vaan estrogeenituotanto. Se ei oo kilpailu. Mua ennemminkin surettaa semmoisen miehen puolesta, joka kokee, että hänen identiteettiänsä voidaan uhata ulkoa päin. Että se, jos jollain toisella vaikuttaa olevan voimakkaampi testosteronituotanto, veisi jotenkin omaa ihmisarvoa pois. Tajuavat sitä tai eivät, niin me tehdään työtä sen eteen, että myös heillä olisi hyvä olla.”

Alunperin Kivistö meni Miehet ry:n perustamiskokoukseen vain pitämään huolen siitä, että sukupuolen moninaisuus tulee varmasti huomioiduksi ja että siihen liittyvä termistö menee oikein. Keskustelun lähtiessä käyntiin hän huomasi kuitenkin, miten kohteliaasti ja tarkasti yhdistyssääntöjen sanavalintoja mietittiin, jotta ne olisivat mahdollisimman kaikkia huomioivia. Yhtäkkiä hän tajusikin istuvansa yhdistyksen hallituksessa.

”Alusta asti ollaan oltu tarkkoja siitä, ettei viedä tilaa keltään. Sen sijaan haluamme tuoda esille isolle yleisölle tuntemattomampia, arvokasta työtä tekeviä toimijoita, kuten Setlementti tai Trasek. Täytetään ja tilkitään niitä rakoja, joihin on tarvetta. Ymmärrän, että Miehet ry:tä kohtaan oltiin aluksi vähän varovaisia. On uusi juttu, että tällainen järjestö tällä nimellä on oikeasti tasa-arvokentällä. Ikävä kyllä sitä näkee niin paljon, että joku huitaisee feministipaidan päälle ja luulee, että se on sillä hoidettu. Olemme sanoneet julkisesti, että antakaa kritiikkiä, että pitäkää meidät suurennuslasin alla. Emme halua, että meille annetaan anteeksi mitään. Me halutaan se palaute.”

Turvallisia tiloja transmiehille

Kivistö itse eli 25-vuotiaaksi yhteiskunnan silmissä naisena ja koki siten naisiin kohdistuvan seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan uhan. Vaikka hän ei koe niitä enää, kokemukset säilyvät muistissa. Siirryttäessä keskustelemaan transihmisten kokemasta syrjinnästä hän tuo esille myös transmiesten kokeman vähättelyn. Miesten tarvitsemaa tukea kun ei välttämättä pidetä merkittävänä.

”Välillä unohdetaan, että transmiehetkin voivat tarvita turvallisempia tiloja. Se turvallinen tila olisi loogista olla naisten ja muunsukupuolisten kanssa samassa, koska aiheet on samoja. Siinä tulee kuitenkin se ristiriita, että kaikille tila ei tunnu turvalliselta, jos siellä on mun näköinen ihminen. Se ei oo syrjintää, mutta välillä tuntuu, että transmiehenä ei löydä sopivaa paikkaa. Turvallista tilaa ei välttämättä löydä cismiesten seasta, mutta en mä halua tehdä sitä tilaa turvattomaksi kenellekään muullekaan. Siinä on paljon keskustelua käytävänä.”

Morottelusta halailuun

Kivistö on entinen taksikuski. Mielikuvissa ala ei ole järin feministinen tai sensitiivinen, mutta Kivistö ei pyydellyt anteeksi, kun hänen sukupuolenkorjausprosessinsa aloitettiin. Sillä oli odottamattomia sivuvaikutuksia: ”Kun asetin itseni haavoittuvaan asemaan, niin tavanomaisten ryhmäkeskustelujen lisäksi vanhemmatkin setämiehet alkoivat soitella mulle yksityispuheluita. He puhuivat omista kipeistä kohdistaan, vaikka ei mulla ollut työkaluja käsitellä niitä. Pyrin vain kuuntelemaan. Todella monella oli selkeästi tarve saada puhua. He kokivat mut siinä tilanteessa turvalliseksi, koska olin jo tehnyt itsestäni haavoittuvan. Koko työyhteisön tunnelma muuttui. Musta tuntuu, että kun uskalsin sanoa ääneen asioita, se sai monet muut tekemään samoin. Näytti, että monet ystävyydet syvenivät. Morottelusta siirryttiin halailuun. Sytytyslanka tuli ehkä siitä mun transprosessista, mutta se oli yhteistyötä. Kaikilla oli halu kehittyä pois toksisesta maskuliinisuudesta. Tytöthän saa tunnekäsittelyyn ihan uskomattoman tärkeitä oppeja pienestä saakka. Me vaaditaan niitä samoja asioita pojilta, mutta emme anna heille sitä opetusta.”

Barrikadeilla ei näy setämiehiä

Kaiken muun lisäksi Kivistö on myös eduskuntavaaliehdokkaana. Hän ei olisi hakenut vielä näissä vaaleissa, ellei translaki olisi ensi hallituskaudella käsittelyssä. ”Auta armias, jos se on vain cisihmiset, jotka on päättämässä sukupuolivähemmistöjen asioista. Minä en purematta niele sitä tilannetta.”

Jo pelkällä ehdokkuudella saa paljon aikaan, sillä Kivistö pääsee muun muassa keskustelemaan lukioiden ja yläasteiden paneeleihin.

”Yhden lukion paneelissa ei ollut koulun puolesta kysymyksiä sukupuolivähemmistöistä, mutta opiskelijat esittivät niitä itse. Erään vahvasti oikealla olevan puolueen edustaja vastasi jotenkin niin, että tämä ei ole iso kysymys, vain hädin tuskin olemassaoleva. Minä älähdin, että ”Se, että sinä et tajua että sitä on sinun ympärillä, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa.” Koko lukio rehahti aplodeihin. Ei se ole vain pari yksilöä, vaan pari yksilöä ja kaikki heidän kaverinsa, jotka haluavat kavereilleen samanarvoista kohtelua kuin itselleen.”

Kivistön mukaan on muutenkin valitettava harhaluulo, että nuoret olisivat poliitikan suhteen passiivisia. ”He eivät vain ole kiinnostuneita sellaisesta politiikasta, josta aikuiset haluaisivat heidän olevan kiinnostuneita. Seuraava sukupolvi tekee oman politiikkansa, eikä sitä tule väheksyä. Esimerkiksi ilmastokysymykset ovat hyvä esimerkki siitä, että nuorethan ne nimenomaan on barrikadeilla, ei setämiehet.”

Nuorten naisten aikakausi

Feminismiltä Kivistö toivoo tällä hetkellä itsekriittisyyttä. Intersektionaalisuus ei ole helppoa, joten oman ryhmän sisäistä keskustelua tarvitaan. Hän toivoo, että jokainen feministiksi itseään kutsuva tarkastelisi omaa feminismiään ja sen ajantasaisuutta kriittisesti.

Kivistön mukaan parhaimmillaan feminismi tekee itsestään tarpeettoman: ”Ei tarvitse enää miettiä, kuka on feministi ja kuka ei. Se tulee olemaan lähtökohta. Feminismi tulee näyttäytymään pehmeämpänä, se tulee olemaan arkipäiväisempää ja helposti lähestyttävämpää – dissaamatta tätä niin sanotusti radikaalimpaa ja tulisieluisempaa versiota. Se on ihan yhtä tärkeää, mutta ei sovellu kaikille.”

”Aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet vaatimaan oikeutta pala kerrallaan. Ollessani ala-asteen alussa pohdittiin vielä, voiko Elisabeth Rehn naisena toimia presidenttinä, mutta ala-asteeni lopussa Tarja Halosesta tuli presidentti. Olen kiitollinen siitä, missä ajassa olen saanut elää. Olikos se viime vuonna, kun uutisotsikoissa oli, että nyt on nuorten naisten aikakausi. Se on hieno aikakausi. Jännittävää nähdä mitä tästä vielä tulee. Jaoin yhteen feministiryhmään upean runon siitä, että ’little girls don’t stay little forever’. Aina kun luen sitä, tulee kylmät väreet. Vaikka en ole nainen, niin tämä voimaannuttaa minutkin.”

 

Kasper Kivistö on feministi, liikenneopettaja, Miehet ry:n hallituksen jäsen, Trasekin varapuheenjohtaja, translakiasiantuntija sekä Helsingin kaupunginvaltuuston tasa-arvotoimikunnassa. Hän on myös naurettavan fanaattinen koiraintoilija, joka ei arjessa pukeudu pikkutakkeihin.

 

 

 

Kuvat : Gabriell Riuta

Post Author: Viivi Riuta

One Reply to “Kasper Kivistö haluaa suurennuslasin alle”

Comments are closed.

You may also like

Maailmanlopun surutyö kirjomalla näkyviin

Käsityöt, ja varsinkin ristipistot, ovat ehkä yllättävästikin kasvaneet suosituksi itseilmaisun

En aio päästä naimisiin

Täytin viime kuussa kolmekymmentä vuotta. Yhdessä yössä hyppäsin useamman nuorisopalvelun

Ilmastoystävällistä, turvallisempaa queer-sarjakuvaa

Uusi Queerwebcomic.com-kustantamo haluaa tuoda queer-sarjakuvia näkyvämmin esiin – ja tehdä

Aikataulu ja ohjelma

LOUKKO RY

Loukko ry:n tarkoituksena on edistää esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä sekä lisätä tietoisuutta esteellisyydestä sanan laajassa merkityksessä. Yhdistys tuottaa esteetöntä ja turvallisemman tilan periaatteita noudattavaa kulttuuri- ja taidetoimintaa sekä pyrkii tulevaisuudessa työllistämään marginalisoitujen ryhmien edustajia.

Ostopakoton kahvilamme on auki ti-to klo 12-18

Osoitteemme on Castréninkatu 7, 00530 Helsinki