Loukon DIY-taidekilpailun voittajat julki

Loukon juuri päättyneeseen diy-taidekilpailuun otti osaa yhteensä 85 taiteentekijää. Kilpailun teemaa – ”Poikkeustila” – käsiteltiin kaikissa kolmessa kategoriassa ilahduttavan monipuolisesti. Jokaisessa sarjassa, joita olivat ”kuva”, ”sana” ja ”muu”, palkittiin kolme teosta.

Kuva-kategoriassa ykköspalkinnon voitti Johanna Lahtinen, joka yhdisti voittajateoksessaan valokuvaa ja kuvankäsittelyä.

Johanna Lahtisen teos Väsyttää on henkilökohtaisen samaistuttava kuvaus muutoksen tuomasta uupumisesta tilanteessa, jossa totutut rutiinit ovat rikkoutuneet. Yksilöstä riippumattomat muutokset tuovat mukanaan myös arkisen elämänhallinan haasteita.

Lahtisen monikerroksellinen, digitaalisesti rikottu ja harkitusti yhdistelty visuaalinen kokonaisuus kertoo tarinaa jossa ajankulku, kaventunut elinpiiri, esineet ja asiat ovat keskenään hämärtyneet, venyneet ja lopulta yhdistyneet. Kaoottiset, vieraat ja ahdistavat tunteet ovat visuaalisin keinoin esitetty yhtenevästi, mielenkiintoisesti ja hallitusti.

Teoksen vahva digitaalisuus toimii ajankuvana tilanteessa, jossa sosiaaliset kontaktit, työelämä ja vapaa-aika on isossa määrin siirtynyt verkkoon ja etäyhteyksien varaan.

– Atte Viljamaa, kuvataiteilija ja kuva-kategorian päätuomari

Lahtinen on parhaillaan valmistumassa valokuvaajaksi Pekka Halosen akatemiasta ja kertoo taidevalokuvauksen olleen suosikkijuttujaan opintojen aikana.

”Tykkään yhdistellä teoksissani eri tekniikoita. Teemat kumpuavat usein omasta elämästäni. Monesti olen käsitellyt mielenterveyteen liittyviä teemoja. Kuvissa olevat asetelmat olivat arkisia tilanteita, mistä otin kuvat sen enempää järjestelemättä. Myöhemmin kuvankäsittelyohjelmalla tein tilanteista vielä astetta kaoottisempia. Halusin kuvillani tuoda esiin omia tuntemuksiani tästä poikkeustilasta, sillä jo ennestäänkin sekava elämäni muuttui sen myötä vieläkin sekavammaksi.”

VÄSYTTÄÄ

Päivärytmistä on vaikea pitää kiinni. On vaikeaa elää normaalia elämää. Kaaos kasautuu asuntoon. En jaksa tiskata.

Johanna Lahtisen lisäksi kuva-kategoriassa palkittiin Heidi Forsmanin maalaus Numb Black sheep sekä Anna Pajarin piirustus Uuden ajan hahmotelma.

Sanoitettu sukupolvikokemus

Sana-kategoriaan osallistuttiin monessa tyylilajissa aina runosta kolumniin. Voittajaksi ylsi Katri Naukari novellillaan Elämän ja desimaalien vääjämätön läheisyys, jossa yksilön poikkeustilatodellisuus muodostuu digitaalisten alustojen läpi suodattuneesta informaatiosta.

”Katri Naukarin lyhytproosateoksessa ollaan nykyhetkessä läsnä äärimmäisen omintakeisella ja vahvalla tavalla. Elämän ja desimaalien vääjämätön läheisyys tuntuu valmiilta, mietityltä ja ravistelevalta”, kuvailee sana-kategorian päätuomari, lavarunoilija Rae Aiemaa voittajatekstiä.

”Teksti saa kaipaamaan kosketusta riipivällä tavalla. Se saa kyseenalaistamaan, ajattelemaan ja naurahtelemaan. Filosofinen teos luo myös jonkinlaisen turvakuvun, muistuttaa lukijaa todellisuuden monista kasvoista, ja kuinka osa niistä on ehkä valheellisia. ’Elämme yhdessä tätä ainoaa todellista olemassaolon hetkeä.’ Tunnelmassa on jotain, jota voisi kliseisesti nimittää sukupolvikokemukseksi.”

Naukari itse kertoo inspiroituneensa numeroista ja tilastoista ja siitä, miten matematiikka tuo kriisin keskellä jonkinlaista selkeyttä tuntemattoman sietämiseen. ”Oli terapeuttista kirjoittaa poikkeusoloista ja tietynlaisesta etäisyydestä ja tilasta, jota arkeen on ilmaantunut yllättäen. Oli myös hauska kirjoittaa jotain uutta täysin tyhjästä ja vailla selkeää määränpäätä. Toivon löytäminen sekasotkun keskellä on tärkeää ja helpottavaa, myös kirjoittaessa.”

”Kriisin ajassa kivusta ja kuolemasta tulee käyriä ja numeroita. Keskitytään selviytymiseen. Päivittyvät seurannat ahmaisevat minut rytmiinsä. Tulkitsen taulukoita. Tarkastelen diagrammeja. Opettelen tukeutumaan pylväisiin. Vertaan minuutteja, päiviä ja lukuja, ja sitä miten niiden aikaansaama kaarevuus näyttäytyy kokonaiskuvassa. Mitä useammin uusia numeroita ilmestyy uutisvirtaan, sitä nälkäisemmäksi tulen. Minulle syötetään tietoa. Syön sitä suurin annoksin. Nuolen lautasen ja tarjottimenkin. Ja käden joka sitä kuljettaa. Tunnen outoa intoa kun numerot päivittyvät, mutta minulle ei riitä mikään. Haluan saada absoluuttisen varmuuden siitä mitä juuri nyt on tapahtumassa.”

Katkelma Katri Naukarin voittajanovellista Elämän ja desimaalien vääjämätön läheisyys.

Naukari kertoo työstäneensä viimeisen vuoden ajan tulevaa esikoisteostaan ja kirjoittavansa mielellään melkein mitä tahansa proosan, runon, esitysten ja asiatekstin väliltä – ja rakastaneensa jopa gradun kirjoittamista.

Elämän ja desimaalien vääjämätön läheisyys julkaistaan kokonaisuudessaan Loukko Zinessä vielä toukokuun 2020 aikana. Tulemme julkaisemaan myös toisen ja kolmannen sijan saavuttaneet tekstit, jotka ovat nimimerkin Stina novelli Jos rakastamme sekä nimimerkin Ilja nimetön proosaruno.

Rituaaleja ja korona-ajan unia

Muu-kategoriassa teoksien tekniikoissa oli odotetusti eniten hajontaa. Performanssi- ja kuvataiteilija Arina Baranovan vetämä tuomaristo sai ihasteltavakseen muun muassa videoperformansseja sekä installaatioita. Ensimmäiselle sijalle nousi Julia Strandmanin digitaalinen installaatio Quarantine Dream Journal.

”Julia Strandmanin teos tuo mediassa paljon käsitellyn poikkeustilan vaikutuksen ihmisten uniin henkilökohtaiselle tasolle. Se käsittelee aihetta mielenkiintoisesta ja relevantista näkökulmasta. Teos on tehty muotoon, joka sopii poikkeustilaan ja päästää katsojan lähelle unenomaisen nyrjähtäneisiin maisemiin pandemian luomasta etäisyydestä huolimatta.  Quarantine Dream Journalissa Strandman yhdistää taitavasti keskenään erilaisia tekniikoita tekstiilitaiteesta tekstiin digitaalisen installaation muodossa”, tuomaristo perustelee voittajavalintaansa.

”Alkuperäinen ideani oli tehdä digimaalauksia unistani ja yhdistää niitä unipäiväkirjan merkintöihin, mutta koronatilanteen takia käytössäni ei ollut Photoshopia”, Strandman kertoo voittajatyönsä tekniikan valikoitumisesta. ”Päätin tehdä teokset sen sijaan abstrakteina veistoksina.”

Strandman on jo pitkään käyttänyt muun muassa esoteriaa osasa työskentelymetodeitaan. Taiteilija avaa Loukko Zinelle prosessia, jonka tuloksena voittajateos syntyi:

”Työprosessini veistoksia tehdessä on vahvasti fyysinen ja intuitiivinen. Siihen kuuluu työprosessin suunnittelun sijaan yhteyden muodostaminen muodon, värin ja materiaalin sekä kehoni välillä. Palasin kirjoittamisella ja meditaatiolla unieni maailmoihin ja kanavoin niitä materiaalien työstämisen kautta.

Aloitin veistämällä pienen puuosan ensimmäisessä veistoksessa ja neulomalla tekstiiliosia. Pidän puusta ja neuleesta materiaaleina, koska niiden fyysisyys ja työstämisen hankaluus tekee prosessista rituaalinomaisen ja jollain tavalla yhdistää sen käsityön perinteeseen. Yhdistin puuhun ja neuleeseen kipsiä ja valmista kangasta ja maalasin lopulliset veistokset akryyliväreillä. Ensin olin tekemässä kolmea erillistä veistosta, mutta lopulta ne alkoivat erittäin orgaanisesti muodostamaan yhtä isoa veistosta, joten päädyin lopulta yhdistämään ne.

Okkultismi ja esoteria ovat olleet jo pitkään osana työskentelyäni. Ne ilmenevät siten, että veistoksia tehdessäni työprosessi on minulle parantava ja rituaalinen. Siihen kuuluu vahvasti musiikki, meditaatio ja taipumukseni synestesiaan, sekä melkein transsimaiseen tilaan vaipuminen työskennellessäni. Käytän myös tietoisesti okkultistisia viittauksia töissäni.

Veistoksia tehdessäni siirrän sen hetkisen energiani taiteeseeni. Toivon että teokseni voisivat levittää samaa positiivista ja parantavaa energiaa ympäristöönsä, jonka olen siirtänyt niihin niitä tehdessäni.”

Toiselle sijalle Loukon diy-taidekilpailussa ylsi Leenu Veen, Matti Teen ja Heidi T:n muodostama ryhmä  installaatiollaan BACKALLEYLAND. Kolmossijan nappasi Ari Perälä kekseliäällä paperinukketeoksellaan.

Visuaalisten kategorioiden voittajateoksia ja mahdollisesti muidenkin osallistujien töitä tullaan näkemään Loukko Galleriassa kesäkuun alussa. Siitä lisää myöhemmin, nyt onnea voittajille!