Jenni Karjalaisen Setäkuiskaajan käsikirja lupaa perata työelämän tasa-arvoa lämpimällä huumorilla eli opastaa, miten erilaisten setämiesten kanssa tulee toimeen. Konkreettisemmin kyseessä on vuorovaikutuksen perusteos lähinnä rahoitusalalla toimiville cisnaisille.

Viivi: Pidin teosta ensilukemalta aika kamalana, mutta vuorokauden mietittyäni olen taipuvainen ajattelemaan, etten ehkä vain ole sen kohderyhmää. Setäkuiskaajan käsikirja on kirjoitettu vain työelämässä – ja tarpeeksi hyvässä asemassa – oleville ihmisille. Jos setien kanssa asiointi rajoittuu siihen, että sedät ovat auktoriteettiasemassa esimerkiksi terveydenhuollossa, koululaitoksessa tai sosiaaliturvassa, joissa itse on asiakkaana tai opiskelijana, Karjalaisen neuvot eivät ole hyödyllisiä. En siksi saanut tekstistä otetta tai kokenut samaistumista.

Hanna: Minä taas tunnistin itseni positiosta, josta Karjalainen kertoo kirjoittavansa – olen miehisellä ammattikentällä toimiva nuorehko, valkoinen cisnainen, joka ei ole juurikaan joutunut kuulemaan tai kokemaan, että tyttöys estäisi minua tekemästä asioita. Olen työskennellyt lukuisten ikämiesten kanssa vailla ongelmia (ja myös ongelmissa) ja viljellyt heidän kanssaan lämpimän hurttia huumoria.

Viivi: Huumoria, sitä kyllä riittää! Se näkyy sekä kielessä että kuvituksessa ja saa aikaan vitsikirjamaisen vaikutelman. Toisaalta kuvitus on myös sympaattinen.

Hanna: Minulla oli vaikeuksia päästä sisään tämän teoksen tyylilajiin, tai erityisesti sen pointtiin. Kirjoitin muistiinpanoihini “Henriikka Rönkkönen ilman panojuttuja”.

Viivi: Setäkuiskaajan käsikirja käyttää teoksena myös yllättävän paljon aikaa itsensä oikeuttamiseen ja jo kirjoittajan aikaisemmin saamaan kritiikkiin. Turhauttaa lukea, miten kirjailija vakuuttaa, että kyllä tämä on tarpeellinen ja hyvä juttu, kun haluaisi päästä jo itse asiaan.

”Osoittamisella ja syyllistämisellä ei vuorovaikutus parane eikä tasa-arvo kehity. Ei voi olla niin, että kaikki mitä etuoikeutetummassa asemassa oleva tekee, on väärin eikä vääryyttä muka voi mikään ikinä korvata”

– Setäkuiskaajan käsikirja

Viivi: Sinänsähän Setäkuiskaaja edustaa ihan edistyksellistä demarifeminismiä. Kevyestä käsittelytavasta huolimatta teos sisältää silti hämmentävästi ihan asiallista faktaa ja oikeita esimerkkejä setien perseilystä, feikkisetäfeminismistä sekä naisten ja marginalisoitujen esineellistämisestä. Nämä ovat kirjan kultaisinta antia, mitä olisi halunnut lukea tuplasti enemmän.

Hanna: Mielestäni teoksen ongelma on ensisijaisesti se, että se käyttää setä-termiä hyvin eri tavalla kuin mihin olen feministisessä keskustelussa tottunut. Olen ajatellut setää hyvin samankaltaisena kuin käppäukkoa – asemansa puolesta pelkäävänä mansplainaajana, mitä missään tapauksessa kaikki vanhemmat miesoletetut eivät ole. Karjalainen avaa omaa määritelmäänsä setyydestä ensimmäistä kertaa vasta yli 40 sivun jälkeen. Koska olen koulutusta vaille kustannustoimittaja, olisin ehdottomasti aloittanut kirjan sen loppupuolella esiteltävällä setägallerialla. Nyt rakenne tuntui viimeistelemättömältä.

Viivi: Niin, teoshan on pitkälti samaa kuin Karjalaisen blogikin. Siitä huomaa ikävän virtauksen, että kustantamo haluaa julkaista suositun bloggaajan tekstiä oletettavasti myyntitulojen takia, vaikka kirja itsessään ei ole muuta kuin blogin ohut jatke, jonka ostamiselle ei ole täyteen hintaan mitään syytä muille kuin valmiille faneille.

”Muinaisuudessa elävät käppäukot tuntevat nykyajassa hätää, ja ihan syystä. Heidän maailmansa sellaisena kuin he sen ovat tunteneet on avautumassa ja siten katoamassa. Maailma muuttuu, ja jopa setien tulee muuttua sen mukana. Kehity tai kuole – vaatimus on pelottava. Setäkuiskaamisen yksi ulottuvuus on, että se on keino tehdä maailman muuttumisesta vanhakantaisille sedille turvallisempaa ja vähemmän kauhistuttavaa.”

– Setäkuiskaajan käsikirja

Hanna: Karjalainen nostaa esiin #metoo:n tuoman muutoksen työelämässä. Samalla hän esittää huolensa siitä, että jotkut naiset käyttävät tilannetta hyväkseen ottamalla nyt “korkojen kera” takaisin kaikki kohtaamansa vääryydet ja että aiheesta järkkyneiden setien hätää ja huolta vähätellään, kun asioita ei selitetä auki. Siis eikö näitä asioita ole yritetty selittää vuosikymmenet?

Viivi: Sellainen kuva on tosiaan itselleni syntynyt, että jo pidemmän aikaa on koetettu saada cisnaisille, muunsukupuolisille ja transsukupuolisille edes jokseenkin samanlaisia oikeuksia kuin miehille. Setäkuiskaajassa vastuuta kaltoinkohdelluksi tulemisesta sälytetään edelleen naisille. Karjalaisen mielestä on uhrin tehtävä sanoa, että ahdistelet minua seksuaalisesti. Ei mainita, että ehkä setiä voisi myös etukäteen opettaa, ettei kävisi niin höpösti, että menevät ja ahdistelevat. Siitä kuitenkin sedille nousee ilmeisesti defenssit päälle, eikä lobbaus sitten onnistu. Naisten ei sovi olla vihaisia tai sanoa vastaan, vaan olla kivoja, koska sedät pitävät siitä enemmän. “Nuori vihainen nainen” mainitaan erikseen ei-toivottavana.

Hanna: Ymmärrän kyllä, että vaikeneminen ja ongelmien sivuuttaminen auttavat nopeampiin tuloksiin yksittäisten työtehtävien hoitamisessa. Aina ei jaksa eikä täten tarvitsekaan ryhtyä sovinistikouluttajaksi. Karjalainen kuitenkin kirjoittaa, että setien valitsemaa peliä pitää vain pelata: “Jos peli on jalkapallo, pelataan jalkapalloa eikä pingistä”. Öö, miksi? Jos jalkapallo on ihan perseestä, eikö välillä voitaisi vaihtaa lajia?

Viivi: Se on omalla tavallaan linjassa sen kanssa, miten kirja mittaa tasa-arvon edistymisen. Teoksessa pidetään edistysaskeleena, että naisille on bisnesalalla viimein omat klubinsa ja pörssiklubiinkin pääsee. Ikävää taas on tietysti se, että edelleen pörssiyhtiöiden johdossa naisia on vain “hitusen enemmän kuin Juha-nimisiä henkilöitä”. Pörssiyhtiöiden johto ei ole henkilökohtainen huoleni, vaan pörssiyhtiöiden oleminen ylipäätään. Tästä voisi jatkaa vielä “boss lady”-ilmiön ongelmallisuuteen, mutta ei mennä nyt siihen.

Hanna: Meillä on selkeästi vaikeuksia lukea teosta siinä kontekstissa, mihin se on kirjoitettu, sillä se jättää niin paljon perustavanlaatuisia ongelmia sanoittamatta ja toistelee sen sijaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Toisto rupeaa itse asiassa jossain kohtaa nyppimään – eikö uskalleta olettaa, että varsin “maalaisjärkinen” havainto ystävällisyyden ja yhteistyökykyisyyden yhteydestä menisi kerrasta päähän. Lukijan aliarviointi ärsyttää.

”Eläminen miesten rakentamassa maailmassa harhauttaa meidät aika ajoin omaksumaan setyydestä huonoja tapoja.”

– Setäkuiskaajan käsikirja


Viivi: Muun muassa toksista maskuliinisuutta käsittelevä osio on outo. Joko kirjoittaja ei ole ymmärtänyt termin merkitystä tai ei ole halunnut avata sitä kokonaan, koska sanoo pitävänsä sitä ongelmallisena. Se on kuulemma sedille liian uhkaava.

Hanna: Setäkuiskaajan mukaan myöskään muutosvastarintaisuus ei ole setyydelle olennainen piirre, mistä olen täysin eri mieltä. Nähdäkseni siinä on koko setyyden ydin.

Viivi: Kyllä sedätkin tykkää muutoksista! Sedäthän ovat sanoneet, että Setäkuiskaaja edustaa viimeinkin oikeanlaista feminismiä, koska se on setäystävällistä.

Hanna: On Setäkuiskaajan käsikirjassa kuitenkin myös hyviäkin juttuja ja havaintoja. Setyyshän ei katso sukupuolta, minkä Karjalainen tuo esiin monessa kohtaa (se toisto…). Myös naiset kokevat usein tarvetta ojentaa toisiaan “vääränlaisesta” eli naiselle sopimattomasta käytöksestä – tämä on niin totta!

Viivi: Mutta kuten tästä arviostakin saattaa päätellä, teos on varsin binäärinen. Toisinaan siinä ohimennen mainitaan “muut sukupuolet”, mutta pääasiassa puhutaan “kummastakin sukupuolesta”. Karjalainen ottaa intersektionaalisuuden huomioon etuoikeuksien puolesta, mutta ei käsittele niitä laajemmin.

”On melko varmaa, että #metoo on siivittänyt setäkuiskaamisen suosiota. Tasa-arvokysymykset työelämässä puhuttavat, ja moni nainen kokee edelleen jäävänsä setämiesten jalkoihin. Samaan aikaan sedät tuntevat joutuneensa syytetyn penkille: yhtäkkiä naiset ovat alkaneet joukolla vaatia kaikenlaista, mihin sedät eivät oikein osaa vastata.”

– Setäkuiskaajan käsikirja

Viivi: Kirjassa peräänkuulutettu kiltteys koskee työtehtävien hoitoon liittyviä sosiaalisia käytösmalleja, joilla yhteistyö saadaan kulkemaan ja oma paikka otettua haltuun. Se on elämässä yleisestikin hyvä periaate, mihin kannustan. Mielistely on kuitenkin alentavaa eikä sitä tulisi vaatia keneltäkään, etenkään, jos on juuri saanut hirveää kuraa niskaansa. Ymmärrän sujuvuuden helpottamisen, mutta miten se muuttaa miesten rakentamaa maailmaa, jos ainoastaan mennään edelleen miesten ehdoilla eikä opeteta heille, kuinka naisia tulisi kohdella? Teoksen pehmennetyillä vaikutustekniikoilla saadaan työtehtävät hoidettua, mutta ei purettua patriarkaattia. Olisipa maailma näin yksinkertainen ja mukava.

Hanna: Teos ei myöskään kannusta murtamaan niitä stereotypioita, joita naisiin työelämässä esimerkiksi ulkonäkövaatimusten muodossa liitetään. Itselleni Setäkuiskaaja näyttäytyykin enemmän hillitsevänä ja hyssyttelevänä kuin rajoja murtavana teoksena. Ehkä se on sen tarkoituskin.

Viivi: Lopputulemana: en halua samankaltaiseen työelämän ympäristöön kuin Jenni Karjalainen. En ole “kiltti tyttö”, kirja ei ole minulle, sen ohjeet eivät ole minulle. Etuoikeutetummat ja cisnaiset voivat hyötyä tästä, jos blogitekstien lukemisen jälkeen haluavat lisää. En haluaisi olla niin jyrkkä ja teilata toista feministiä omasta panoksestaan paremman maailman eteen. On tämä parempi kuin ei mitään. Kuitenkin Setäkuiskaajan feminismissä niin monet jäävät ulkopuolelle. Ei ymmärretä, miten vaikka rodullistamisen tai liikuntaesteisyyden kautta setien asenteet ovat aina vain vaikeammat, eikä strategia sedän kehumisesta huonosta käytöksestä ole ystävällistä ketään kohtaan. Hyvät tarkoitusperät, mutta lopputulos vetää vesiperän.

Hanna: Kirjan kantavaksi ajatukseksi jää, että kannattaa olla kaikille kiva – myös sedille. Se on ihan kiva ajatus.

Setäkuiskaajan käsikirja
Jenni Karjalainen
Art House helmikuu 2019

Post Author: Loukko

You may also like

Nykyinen translaki on Suomen häpeä

Pakkosterilisaatio tuntuu rumalta sanalta kaukaisesta menneisyydestä. Ihmisoikeuksiin uskova sivistysvaltio tuskin

”Meidän eronamme on, että sinä et ole koskaan eronnut”

”Toivon, ettei seurustelusuhteen loppumista nähtäisi “ainoana oikeana” erotilanteena”, kirjoittaa Mariia Koistinen.

Querelle oli laimennettua litkua hyväosaisille

Querelle, joka kuvailee itseään ”nykyaikaiseksi boutique-festivaaliksi, joka panostaa viihtyisyyteen, palveluihin ja jonottomuuteen”, ilmestyi viime vuoden keväänä Twitteriin ja aiheutti hämmennystä salamyhkäisyydellään. LoukkoZine kävi tsekkaamassa tapahtuman.

Aikataulu ja ohjelma

LOUKKO RY

Loukko ry:n tarkoituksena on edistää esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä sekä lisätä tietoisuutta esteellisyydestä sanan laajassa merkityksessä. Yhdistys tuottaa esteetöntä ja turvallisemman tilan periaatteita noudattavaa kulttuuri- ja taidetoimintaa sekä pyrkii tulevaisuudessa työllistämään marginalisoitujen ryhmien edustajia.

Ostopakoton kahvilamme on auki ti-to klo 12-18

Osoitteemme on Castréninkatu 7, 00530 Helsinki