Sisältövaroitukset eivät estä rankkojen aiheiden käsittelyä

Sisältövaroitukset ja niiden käyttö somessa ei ole keneltäkään pois, mutta se hyödyttää monia.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 27.6.2019 toimittaja Laura Halmisen kepeä kesäkolumni: Sisältövaroitus: Kun varomme kohtaamasta yllättäviä tunteita, opimme pelkäämään ja inhoamaan entistä enemmän.

Naputtelin Halmiselle välittömästi palautetta, sillä pidän hänen tekstiään sekä tietämättömänä että haitallisena. Tämä kolumni on muokattu kyseisen lukijapalautteeni pohjalta.

Ihmettelen, miksi Halminen haluaa sisältövaroituksille naureskelemalla löydä lyötyjä, eli niitä ihmisiä, jotka hyötyvät sisältövaroitusten käytöstä. Kenen mediankäyttöä tarpeettomana nopeasti ohitettava SV, englanniksi CW edes voisi haitata?

Helsingin Sanomien kolumni antaa ymmärtää, että yliherkät nykyihmiset suorastaan vaativat sisältövaroituksia juniin, Linnanmäen huvipuistoon ja eläintarhoihin, koska niissä voi nähdä tai kokea jotain epämiellyttävällä tavalla yllättävää. Tämä käsitys on helposti oikaistavissa hakemalla verkosta sellaista tietoa ja esimerkkejä sisältövaroitusten käytöstä, joiden funktio ei ole sama kuin Halmisen kolumnilla, eli käytänteen pilkkaaminen.

Sisältövaroitusmerkintä ei vaikuta itse sisältöön.

Sisältövaroituksia käytetään etenkin sosiaalisessa mediassa. Ne ovat vaivaton tapa huomioida ihmiset, jotka vaikka ahdistusoireisena päivänä mielellään skippaavat kirjoituksen tai linkin lähisuhdeväkivallasta tai eläinrääkkäyksestä. Sisällölle altistumisen voi väittää, kun teemat on mainittu heti postauksen alussa.

Sisältövaroituksista hyötyvät nähdäkseni myös ne ihmiset, joilla on jokin traumaattinen kokemus, jonka teemoihin verkkosisällöt liittyvät. Tämän kutsuminen Halmisen sanoin “ihmisten varoittamiseksi heidän omista tunteistaan” osoittaa minusta ymmärtämättömyyttä. Tällainen tunteellisuudelle naureskelu linkittyy mielestäni sosiaalisen median keskustelukulttuuriin, jossa yhden osapuolen loukkaantuminen, järkyttyminen tai mielipaha tai edes epäily niistä voivat olla toisen median käyttäjän ilon ja ylpeyden aihe.

Sisältövaroitus on kuin asiasana, jonka toteutuksessa pääsee omaa järkeä käyttämällä aika pitkälle.

Sisältövaroitusmerkintä ei vaikuta itse sisältöön. Se ei estä raskaista aiheista keskustelemista tai niitä käsittelevien linkkien jakamista. Se on kuin asiasana, jonka toteutuksessa pääsee omaa järkeä käyttämällä aika pitkälle.

Viime aikojen puheenaihe omassa Instagram-yhteisössäni on ollut seksuaalinen hyväksikäyttö lgbtqia+-skenessämme. Kun puheenaihe on kurja ja suoraan itseä tai ystävää koskeva, sisältövaroitusten käyttö on pieni ele, jolla voi osoittaa, että tiedostaa aiheen raskaaksi: skippaa tämä postaus, jos nyt eivät paukut riitä.

Teksti: Aikku Meura
Twitter: @AikkuMeura

Artikkelikuva: Myrtti Lehtinen