Toimii yksin ja yhdessä – Alakulttuurikeskus Loukko kaksi vuotta!

Piirretty kuvituskuva, jossa juoksee kukkaruukku, jolla on lapsenomaiset jalat. Ruukussa kasvaa vihreitä lehtiä ja siinä törröttää lippu, jossa on numero kaksi. Kuvassa lukee Onnea Alakulttuurikeskus Loukko.

Huhti- ja toukokuun taitteessa on tullut kaksi vuotta täyteen siitä, kun Loukko pääsi muuttamaan ensimmäisiin omiin tiloihinsa ja käynnistämään kunnolla toimintansa. Vaikka emme nyt pääsekään juhlistamaan synttäreitämme paikan päällä, halusimme muistella hetkiä näiden kahden vuoden varrelta.

Keräsimme niin kävijöiltä kuin Loukkoa pyörittäviltä työryhmäläisiltä ja vapareiltakin kokemuksia sekä muistoja Loukosta – kiitos, ja täältä pesee!

”aina kun astuu ovesta sisään, kokee oikeasti olevansa turvallisessa tilassa ❤️”

”Loukko on ollut sellainen paikka, johon on aina ihana tulla, ja jossa on turvallinen ja kotoisa olo. Sen lisäksi että (ennen pandemiaa) ollaan järkätty Loukossa kuukausittaista piirrustuskerhoa Helsinki Drawing Clubia, oon osallistunut muihin ihaniin tapahtumiin ja usein vaan tullut lounaalle, hengailemaan tai työskentelemään. Toivon maailman eniten, että pääsen taas pian tukemaan Loukkoa ja nauttimaan tapahtumista sekä hengailemaan ja herkuttelemaan!”

”Mukavaa, kun voi keskustella tuntemattomien kanssa matalalla kynnyksellä, mutta toisaalta voi olla ihan yksinkin, jos siltä tuntuu. Aina ei oo parhaimmillaan tai sosiaalisesti kyvykäs, mutta silti aina tervetullut olo. Ja usein myös fiilis paranee Loukossa, koska voi olla oma ittensä täysin.
Loukosta on hankala lähteä kotiin, koska on niin kivaa.”

”On ihanaa, kun Helvi päivystää Loukolla!”

Mustavalkoinen taideteos, jossa paperista osia leikkelemällä on saatu aikaan kuva, jossa Helvi-koira istuu nojatuolissa.
Paperista leikattu Helvi-koira: Veeti

”Loukko on sekä innostavien tapahtumien, että ihanien ihmisten lisäksi tarjonnut yhteisön, joka kannustaa jokaisen yksilölliseen itseilmaisuun ja itsensä toteuttamiseen. Loukko on täynnä rakkautta ja ystäviä.”

”Loukossa on aina hyvä ja vaivatonta olla vaikka joskus ihmisseura ujostuttaakin! Loukkoon on helppo tulla, voi olla takuuvarma siitä että leivonnaiset on kaupungin parhaimmistoa ja eikä lounaalla jää nälkäiseksi.”

”Loukko is not only a welcoming place where to hang out safely but also offers experiences to enrich knowledge, skills and life in general. There’s no judgement, we’re all at the same level. From the first time I came through the door, I felt welcomed, mostly safe and free to interact with people in a constructive way.”

Musta kangaspala, johon on painettu ristipistotyylillä nimi Loukko ja sydämiä. Kangasta ympäröi ruusukimppu ja pitkulalehtinen kasvi.
Kuva: Vilja Patch: Linnea

”Olen käynyt paljon Joku omperuseurassa. Tiesin, että siellä on ainakin joku tuttu/kaveri. Tämä on lievittänyt paljon omaa yksinäisyyden ja mihinkään kuulumattomuuden tunnetta. Samalla opin tekemään mm. ristipistotöitä ja pystyin korjaamaan vaatteita. Osallistun JOS:n heti, kun vaan on mahdollista. Voitin myös joskus bingossa ihanan palkinnon. Se lämmitti, koska en voita koskaan mitään.”

Joku Ompeluseura on ihana paikka! Ehdin käymään ennen koronaa vain 3 tai 4 kertaa, mutta aina oli kivaa ja keskustelut hyviä. En tuntenut ketään mennessäni sinne, ja vähän sitämyöten pelotti. Mut ilmapiiri oli tosi lunki: sai puhua, jos puhututti, tai sai keskittyä täysin omaan tekemiseen. Apua sai aina kun tarvitsi. En saa kotona yksin aikaiseksi juuri mitään ja huomaan, miten korona on vähentänyt omaa käsillä tekemistä…odotan, että pääsen taas ompeluseurailemaan, että kässähommat edistyy. Yhdessä tekeminen on tosi hyvä homma! Kiitos Loukolle ja Joku Ompeluseuralle!”

”Ah kirjoitin äsken pitkän ja sit se katos ku akku loppu.
No. Siis mulle on tärkeää ett on ollu pari hetkee kun oon pölähtänyt loukkoon ja saanu kyssärin mite menee ja sit oon vaan voinu itkee eikä oo tarvinnut puhuu mitää, mut se on ollu jotenki miljoonan arvoinen elämys että on pystyny itkee. Ja myös samaan kategoriaan menee ne hetket ku oon voinu nukkuu siel.
Sit on ollu tärkeää että siel on se punkpostilaatikko jonka kautta oon saanu tavaroita ja mun taidetta diilattua ilman et on tarvinnut säätää tapaamisia. Sit on ollu tärkeää Joku Onpeluseura, hetket joita on voinu jakaa ihmisten kans, tosi hyvä tunnelma ja helppoa kanssakäymistä, rakastan. Sit on ollu jotai muitaki, esim Silja-Riikka Seppälän taidenäyttely, johon toin nuoria mun silloisesta työpaikasta ja Loukko järjesti yhteisen lounaan taiteilijan kans ja tää oli tosi merkityksekäs selkeesti näille nuorille, tapauksesta puhuttiin töissä pitkään.
Oli muitakin, mut unohdin. Loukko on ihana ja turvallinen hyvä paikka.”

Avattu vanha soljellinen matkalaukku, jonka sisällä on kasa erilaisia kankaita. Matkalaukun pystyssä olevan puoliskon sisällä istuu kehystetty tekstiilityö, jossa on sydän, jonka sisään on kirjailtu teksti Joku ompeluseura.
Kuva: Vilja

”Loukossa järjestetyt kokemusklubit on olleet ihan timanttia ja toivottavasti niitä tulee lisää! Tunnelma on aina avoin ja lämminhenkinen ❤️”

”Kovasti odotan, että toiminta pääsee taas kunnolla käynnistymään. Abysmal klubin hulvattomat esiintykset ovat jääneet kirkkaina tähtinä mieleen. Niitä on ikävä ❤💃👯💓👹👻👺👽👽”

”Kävin tatuointitapahtumassa, jossa oli mukava ja lämmin tunnelma 🙂 Kiva, että sai tukea Loukon toimintaa ja pysyvän muiston iholle.”

”Katsottiin väärä kellonaika Jannen näyttelylle ja Loukko oli jo kiinni. Sini kuitenkin huomasi meidät ovella ja päästi sisään katsomaan näyttelyn, kun sanoi olevansa muutenkin siellä vielä jonkun aikaa.”

”Goottidiskoetkojen meikkausjengi!”

”Vaikka kovaäänisemmät punk- ja rock -keikat jäivätkin lyhytikäiseksi, oli meillä suuri kunnia esiintyä Loukon avajaisviikolla. Mieleen on jäänyt miten ikkunat helisivät jo Joukkohaudan soundcheckissä ja illan edetessä täpötäysi sali huojui Marketingin hurmoksellisen hardcoren tahdissa, samalla kun naapurit osallisuivat konserttiin pattereitaan kolistellen. Meteli oli korviahuumaava ja tunnelma sydäntä lämmittävä. Tuo kyseinen ilta jää varmasti säilymään muistoissa pitkään, mutta niin jää myös Loukon ensimmäisen Bingon vetämiseen osallistuminen, maistuvat lounaat sekä useat illanistujaiset joissa olen saanut olla mukana.”

Kuva Loukon avajaisviikon flyerista. Tekstiin liittyvinä asioina nostettu esiin goottietkot ja keikka, jossa esiintyivät Puhelinseksi, Marketing ja Joukkohauta.
Loukon kevään 2019 avajaisesite: Hanna

”Herkullisia buffet-kokemuksia!”

”Se, kun tehtiin työpajassa karjalanpiirakoita ja sitten käkätettiin samalla kun syötiin niitä posket rasvassa.”

”Kun Loukko avattiin niin unohdin puoleksi vuodeksi miten keitetään kahvia – kun Loukon Mocca Masterin latasi täyteen monta kertaa päivässä niin kotona ajatus katkesi JOKA KERTA keitintä ladatessa. Kotikahvien keittoon kuului siis lähes joka kerta ylimääräinen vaihe jossa joko lusikoin ylimääräistä vettä pois säiliöstä tai puruja suodatinpussista, usein myös havahduin vasta siinä vaiheessa kun kaadoin paksua moottoriöljyä mukiin ☕️
Loukon tiskin takana on tullut monesti pidäteltyä (ja myös päästeltyä) kyyneleitä, kun lavalla on tapahtunut jotain yllättävän koskettavaa, innostavaa, jännittävää tai samaistuttavaa. Itkettämisessä on kunnostautunut etenkin Koalan Kokemusklubi.
Musta on ihanaa nähdä Loukolla tuttuja, mutta vielä ihanampaa on nähdä tuntemattomia.”

”En unohda koskaan sitä savuesanssin hajua, kun väänsin keittiössä montakymmentä porkkanakiloa ”joulukaloiksi” 😂”

Valokuva Loukossa pidetyn brunssin tarjoilusta. Pöydällä on mm. piirakoita, pastasalaattia, hedelmää ja nakkipiiloja.
Kuva: Sini

”Loukko on toinen koti!”

”loukossa tuntuu aina niin kotoisalta, oli kivaa viime kesänä piirrellä siellä kavereiden kanssa juhannusyö! kuin toinen kotini, mutta ilman suihkua. tosiaan on aina niin helppoa vaan jäädä sinne hengailemaan, vaikka olisi ollut tarkoitus lähteä jatkamaan matkaa!”

Loukossa ja Loukon kautta on tutustunut aivan mahtaviin tyyppeihin, joilta on oppinut paljon uutta! Loukossa on myös nähnyt tosi laajasti taiteen eri lajeja, erilaisia tekijöitä ja projekteja. Loukon huono puoli on se et sieltä ei malta lähteä kotiin heh.

”Loukossa on aina ihanan kodikas, turvallinen ja lämmin tunnelma ❤️ Sinne on aina hyvä tulla, oli olo sitten ahdistunut, onnellinen, surullinen tai iloinen. Niin tiskin takana kuin kävijänäkin on ollut monia mielenkiintoisia keskusteluja ja kohtaamisia. Nykyään mukana kulkee puolivuotias sidekick enkä malta odottaa, että hänen kanssaan pääsee hengailemaan Loukkoon. Mulle on tosi tärkeää, että voin näyttää hänelle, että Loukon kaltaisia paikkoja on olemassa. Sellaisia, joissa taide ja kulttuuri on merkityksellistä ja näkyvää, ihmiset kohdataan lämmöllä ja olo on turvallinen ihan omana itsenään.”

Loukkoa on väännetty vuoden 2016 loppupuolelta saakka, ja toivottavasti sen tarina jatkuu vielä pitkään (tai tietty aina). Kiitos kaikille tähän asti mukana kulkeneille – toiminnan käynnistämisen mahdollistaneelle Oranssille, tapahtumiin osallistuneille ja Loukolla henganneille, somessa seuranneille ja jakaneille, toiminnassa avustaneille ja sitä rahallisesti tukeneille, kaikille yhteistyökumppaneille vuosien varrelta sekä tietysti kaikille näitä muistoja ja kokemuksia lähettäneille! Olette jokainen meille tärkeitä! Toivottavasti jo kohta taas nähdään. ❤️

Pääkuva ja teksti: Ari Perälä