Kolumni: Transbakteeri ei tartu

Piirretty kuva Viivistä

ROGD eli Rapid Onset Gender Dysphoria – suomeksi äkillisesti puhkeava sukupuolidysforia – on sanarimpsu, jonka joukko huolestuneita yhdysvaltalaisia vanhempia keksi pari vuotta sitten. Harhaanjohtavasti tieteelliseltä kuulostava termi nostelee nyt Suomessakin ujosti päätänsä, eikä se ole hyvä asia.

Ihminen on monimuotoinen olento. Sen lisäksi, että meillä on useasti syntymässä määritelty sukupuoli, jonka mukaan passiin merkitään tietty tunnus, meillä on myös tunne sukupuolesta tai sen puuttumisesta. Sen ei tarvitse olla vahva tai jatkuvasti läsnä, mutta useimmilla se on sopusoinnussa passimerkinnän kanssa. Joillakin ei. Tämä on hyvin tavallista ja pitkällä aikavälillä dokumentoitua – siltikin, vaikka ihmisiä ei olekaan aina jaoteltu sosiaaliturvatunnusten perusteella kahteen ryhmään. Se on nykyajan vitsauksia.

Eri kulttuureissa on aina ilmennyt ihmisiä, joiden kokemus sukupuolesta (englanniksi gender) eroaa heidän syntymässä määritellystä sukupuolestaan (sex). Tästä linkistä näkee katsauksen eri puolilla maailmaa esiintyviin tai esiintyneisiin sukupuolen moninaisuuksiin.

Dysforia omaa kehoa kohtaan ei ole trans- tai muunsukupuolisuuden vaatimus.

Tällä hetkellä elämme aikakautta, jossa eri sukupuolet voivat alkaa tulla taas esille. Mediassa ei ole koskaan aikaisemmin näkynyt näin paljon trans- ja muunsukupuolisia ihmisiä, jotka ovat viimein löytäneet sanat kokemuksilleen. Tiede on myös sen verran edistynyttä, että kehoa pystytään muokkaamaan, jos henkilö kokee siihen tarvetta. Jokainen ei koe, sillä dysforia (ahdistus, ristiriita) omaa kehoa kohtaan ei ole trans- tai muunsukupuolisuuden vaatimus. Näiden hormonaalisten ja kirurgisten hoitojen on kuitenkin toistuvasti todistettu parantavan niitä tarvitsevien ihmisten elämää ja vähentävän huomattavasti transihmisten itsemurhariskiä.

Syntymässä määritelty sukupuoli on modernin biologian mukaan muutenkin kaikkea muuta kuin binäärinen (kaksijakoinen) ja janalle asettuva asia. Sijoitumme jokainen spektrille, johon vaikuttavat lukuisat seikat kromosomeista ja hormoneista niin sanottuihin toissijaisiin ulkoisiin sukupuolittaviin tekijöihin. Niihin lukeutuu esimerkiksi kehon karvoitus, joka vaihtelee yksilöstä toiseen.

Gender-ideologia on keksitty sana kuvaamaan ilmiötä, jota ei ole.

On kuitenkin olemassa ihmisiä, joille asia on varsin mustavalkoinen: ihminen on biologian mukaan joko mies tai nainen, eikä sisäistä sukupuolen tuntemusta kerta kaikkiaan ole olemassa. Nämä ihmiset kyseenalaistavat ”gender-ideologiaa”, joka on keksitty sana kuvaamaan ilmiötä, jota ei ole olemassa.

Heidän mukaansa sukupuolidysforia leviää etenkin nuorison keskuudessa kuin täit, sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Ihmiset siis tartuttavat toisiinsa transsukupuolisuutta muodossa tai toisessa. Ilmiön keksineitä vanhempia tämä epidemia huolestutti niin paljon, että he perustivat aiheen ympärille kolme nettisivua.

Leviävää sukupuolidysforiaa väitetään tieteellisesti todistetuksi ilmiöksi, koska siitä on saatu nimellisiä tutkimustuloksia. Tämä ”tutkimus” oli kuitenkin näillä kolmella propagandasivulla teetetty kyselytutkimus, joissa vastaamaan pyydettiin vanhempia, ei heidän kulkutaudin jäytämää jälkikasvuaan. Näin ”todistettiin”, että ROGD on olemassaoleva asia, koska ilmiön keksijät niin kertovat. Tämä pseudotieteellinen farssi sai tiedeyhteisöltä heti noottia puutteistaan, mutta se ei ole hidastanut ROGD-ideologiaan uskovia.

ROGD-termiä viljelevät ihmiset näkevät, että trans- ja/tai muunsukupuolisuus eri muodoissaan on käytännössä tauti tai oire, joka puhkeaa, kalvaa ihmistä, mutta menee ohi aikuisuuden kypsytettyä mielen.

Miksi tämä on ongelma? No, se on ensinnäkin erittäin epäkunnioittavaa: ”Tiedoksi, mutta sinulla ei ole tätä identiteettiä, koska juteltiin kaveriporukassa, että näin ei voi olla.”

Me ihmiset muodostamme jatkuvasti ja automaattisesti monenlaisia identiteettejä. Cissukupuolisilla on usein jonkinlainen suhtautuminen omaan sukupuoleensa ja he muodostavat sen ympärille käsityksen itsestään, identiteetin. Vaikka inhoaisi työtään eikä identifioidu sen kautta, työn inhoamisesta tulee yksi identiteetti. Intohimoinen ruokaharrastaminen, lukeminen tai polkupyörien kasaaminen muodostuvat myös helposti identiteetiksi. Siinä ei ole mitään pahaa, ihminen koostuu lukuisista mokomista. Yksi niistä on sukupuoli. Transihmisillä tämä on erityisen tärkeää, sillä sukupuoli-identiteetti on usein jossain kohtaa elämää ristiriidassa muiden ihmisten ensihavainnon kanssa. Tämä johtaa usein, joskaan ei aina, tarpeeseen käydä läpi sosiaalinen, juridinen ja/tai lääketieteellinen muutos. Tästä käytetään termiä transitioituminen.

ROGD-termiä viljelevät ihmiset taas näkevät, että trans- ja/tai muunsukupuolisuus eri muodoissaan on käytännössä tauti tai oire, joka puhkeaa, kalvaa ihmistä, mutta menee ohi aikuisuuden kypsytettyä mielen. Suomessa termiä ovat alkaneet käyttää erityisesti ihmiset, jotka identifioituvat detransitioituneiksi naisiksi. He ovat käyneet jonkinlaisen korjausprosessin, mutta peruuttaneet sen huomattuaan, että heidät oli määritelty syntymässä sittenkin oikein. Ilmiö on marginaalinen, tutkimusten mukaan korkeintaan 0,4 % korjausprosessin läpikäynneistä. Detransitioitumiselle yleisimpiä syitä ovat transihmisenä kohdattu syrjintä tai perheen painostus.

Detransitioitumisessa ei ole mitään häpeällistä tai väärää, ja siitä olisi tärkeää puhua vieläkin avoimemmin.

Detransitioitumisessa ei ole mitään häpeällistä tai väärää, ja siitä olisi tärkeää puhua vieläkin avoimemmin. ROGD-termiä käyttävät tuntuvat kuitenkin katsovan kaikkien sukupuoliristiriitaa kokevien tilannetta omien harvinaisten kokemustensa läpi. Konservatiiviset tahot taasen ottavat heidät mielihyvin keppihevosikseen. Ei olekaan sattumaa, että ROGD-ideologiasta puhuttaessa puhutaan poikkeuksetta translaista , jonka uudistuminen ihmisoikeuksia kunnioittavaksi halutaan estää. Puheenvuoroissa annetaan jopa ymmärtää, että trans- ja muunsukupuoliset ihmiset pyrkivät tuputtamaan omaa sukupuoli-identiteettiään herkässä iässä oleville nuorille ja ikään kuin värväämään heitä leiriinsä. Lienee sanomattakin selvää, että tämä on paitsi absurdia myös loukkaavaa monella tasolla.

Loukon mielestä kytevä ROGD-keskustelu on transihmisiä sortavaa ja sanoudumme siitä irti. Pidämme yksiselitteisesti ongelmana, että jotkut detransitioituneet ihmiset antavat kuuluvasti ymmärtää, että trans- tai muunsukupuolisuus olisivat ulkoa annetun aivopesun tulos tai jonkinlainen tartuntatauti. Erilaisten vaihtoehtojen pohtiminen ja esiintuominen on aina paikallaan, mikäli pohdinta lähtee sen kohteesta itsestään. Yksilötason kokemusta ei voi kuitenkaan yleistää koskemaan kaikkia sukupuoliristiriitaa kokevia, ja tällainen toiminta on helposti nähtävissä haitalliseksi erityisesti nuorten identiteetin rakentumisen kannalta.

Ei ole olemassa nuoria ihmisiä transsukupuolisiksi väijyttävää verkostoa.

Tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan työryhmässä on käyty asiasta keskustelu. Sukupuolesta ja sen muuttumisesta elämän varrella on voitava puhua vieläkin avoimemmin ja joustavammin, mutta ei muiden ihmisten sukupuolia pois kaappaamalla ja niitä patologisoimalla. Kun asiaan sekoitetaan korjaushoitojen laittaminen vielä tiukempien porttien taakse, on koossa aikamoinen väkivaltasoppa.

Ei ole olemassa nuoria ihmisiä transsukupuolisiksi väijyttävää verkostoa. Sukupuoliristiriita ei ole tarttuvaa sorttia.